Koronaepidemia on muuttanut meidän kaikkien arkea ja antanut meille maistiaisen epävarmuudesta, joka monissa maailman kolkissa on lähes jokapäiväistä. Olemme yllättäen tilanteessa, johon emme ole varautuneet.
Tilanne saattaa aiheuttaa turhautumista, pelkoa, suuttumusta, kapinointia tai turvattomuutta. Suunnitelmamme ovat pilalla. Kyse on kuitenkin siitä, että olosuhteet ovat muuttuneet ja suunnitelmienkin täytyy muuttua.
Tulevaisuuden maailmassa korostuvat luovuus ja kyky improvisoida. Miten toimia yllättävissä tilanteissa, joissa lopputulema on tuntematon? Taiteen avulla harjoitelluista improvisaatiotaidoista on hyötyä juuri tällaisissa tilanteissa.
Improvisaatio on mielikuvitusta venyttävää yhteistyötä
Improvisaatiolle on tyypillistä yllättävyys, mitä tahansa voi tapahtua. Esiintyjät eivät tiedä tulevista tapahtumista, mutta silti he selviytyvät tilanteesta. Spontaaniudestaan huolimatta improvisointi ei ole sattumanvaraista toimintaa, vaan harjoiteltava taito ja tekniikka. Yllättäviä tilanteita harjoitellaan yhdessä muiden kanssa.
Improvisaation ytimessä on vahva läsnäolo, kuuntelu ja tiivis vuorovaikutus muiden kanssa. Niiden avulla syntyy jotain sellaista, johon kukaan ei pystyisi yksin.
Usein improvisaatio kuitenkin pelottaa tai kauhistuttaa. Pelko johtuu kontrollin puutteen uhasta ja on hyvin inhimillistä. Tuntemattoman kohtaaminen ja hyväksyminen, kontrollista luopuminen ja antautuminen virran vietäväksi saattaa olla pelottavaa.
Ryhmäimprovisaatio on kuitenkin joukkuelaji, jossa yksin ei voi eikä tarvitse selviytyä. Se tiivistä viestintää ja vuorovaikutusta, joka vaatii samaan aikaan sitoutumista sekä omaan että toisten tekemiseen. Keskeistä on voida luottaa siihen, että kaveri auttaa aina. Improssa opitaan, että mokaaminen kuuluu elämään ja että nolouteen ei kuole.
Improvisaatio venyttää mielikuvitusta ja mahdollistaa tulevaisuuden kuvittelun eri tavalla kuin arjessa. Improvisaatio voi olla kuin yhdessä luotu uni, jossa alitajunnan materiaali synnyttää mielikuvia, joissa mikä tahansa on mahdollista. Näin voidaan päästä käsiksi johonkin, johon tavalliset ajatukset eivät ylety.
”Iloinen mokaaminen” ja muita tärkeitä taitoja
Epävarmuudessa korostuu nyt-hetkessä olemisen, läsnäolon taito. On kyettävä pitämään mieli aisoissa ja pysymään tässä hetkessä. Improvisaatiossa tämä ruumiillistuu usein välittömästi. Niin pian kuin harhaudut ajattelemaan hetkeksikin jotain muuta, olet ulkona tilanteesta ja saatat saada jalasta pataan tai missata tärkeän tilanteen.
Muita treenattavia taitoja ovat sekä itsen että toisen herkkä kuunteleminen ja hyväksyminen, toisen auttaminen sekä toisen ideoiden ja omien assosiaatioiden kritiikitön hyväksyminen. Impron perusideat ovat ”sano aina kyllä” ja ”iloinen mokaaminen”. Ne tarkoittavat kaikkien, myös ”huonojen”, ideoiden hyväksymistä ja sitä, että mokia ei tarvitse pelätä. Tämä vapauttaa mielen ja luo turvallisen tilan, jossa syntyy oikeasti paljon enemmän hyviä ideoita kuin kriittisessä ja suoritusta korostavassa ilmapiirissä.
Keskeistä on myös heittäytymisen taito, tyhjän päälle hyppääminen, kontrollista luopuminen ja tuntemattoman kohtaaminen joustavasti. Aikamoinen lista, jonka hallitseminen auttaa myös elämässä.
Lavallaolo opettaa muutosjoustavuutta
Emme voi kontrolloida elämää. Asioita tapahtuu joka tapauksessa, ja oma asenteemme tapahtumia kohtaan vaikuttaa siihen, miten koemme tapahtumat. Koemmeko pelkoa, ahdistusta ja tuskaa? Vai onko meillä vahva resilienssi eli muutosjoustavuus ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat?
Muutosjoustavuutta ja asioiden hyväksymistä sellaisina kuin ne ovat voi harjoitella improvisaation avulla. Asioiden hyväksyminen ei tarkoita passiivisuutta, vaan aktiivista valintaa toimia mahdollisimman hyvin niissä olosuhteissa, jotka vallitsevat. Se on aktiivisten valintojen tekemistä joka hetkessä. Lavalla et voi jäädä puhisemaan tai märehtimään, jos kaveri muuttaa suuntaa aivan yllättäen tai tapahtuu jotain yllättävää. On vain toimittava parhaalla mahdollisella tavalla rakentaen yhdessä kokonaisuutta. Voit silti olla uskollinen itsellesi ja vaihtaa vaikkapa dynamiikkaa. Myös paikallaan oleminen ja ei-tekeminen on valinta. Keskeinen taito onkin olla yhtä aikaa uskollinen itselle ja silti rakentaa yhteistä kokonaisuutta.
Kirjoittaja on Lasten ja nuorten säätiön asiantuntija Anna Jussilainen (MA, FM), jolla on pitkä kokemus taiteen soveltavasta käytöstä moniammatillisessa yhteistyössä. Omassa tanssissaan Jussilainen keskittyy harjoittamaan kontakti-improvisaatiota.
Lähteet
Teatteri Pore: Mitä on improvisaatio?
Vaikutusverstas: Miksi heittäytyminen pelottaa?
