Verkostoituminen. Monessa herää ensimmäisenä negatiivisia ajatuksia: onko kyseessä asia, johon yksilön on elämässään mahdollista vaikuttaa? Muodostuvatko verkostot perhepiirin, suvun tai asuinpaikan myötä? Verkostojen luominen tyhjästä voi tuntua haastavalta ja vaatia nuorelta harjoittelua ja luonteenlujuutta.
Aikaisimmillaan ja parhaimmillaan nuoren verkostot työelämään syntyvät taksvärkkipäivinä tai TET-harjoittelussa. Usein nämä ensimmäiset kokemukset työstä saadaan omien tai kavereiden vanhempien työpaikoilta. Jos perheen arkea varjostaa esimerkiksi vanhemman tai vanhempien työttömyys, näitä verkostoja ei välttämättä ole käytettävissä. Silloin nuoren täytyy jo varhain ponnistella ikätovereitaan enemmän ja rakentaa itse reittinsä kohti ensimmäisiä kokemuksia työelämästä.
Omaa verkostoa muodostaessa on hyvä muistaa, että kaikki ovat ihmisiä muiden joukossa. Kaikilla on unelmia ja toiveita. Iso ja tärkeä oppi on, että lähtökohtaisesti ihmiset haluavat auttaa, jos vain rohkaistuu kysymään apua.
Esimerkiksi pienen paikkakunnan ruokakaupan kauppias voi tuntua nuoresta kaukaiselta auktoriteetilta, johon on vaikeaa ottaa yhteyttä ja kysyä kesätyöpaikkaa. On hyvä tiedostaa, että kauppiaskin on aina jonkun vanhempi, lapsi, sisarus tai paikallisen jalkapallojoukkueen huoltaja – siis ihminen siinä missä kuka tahansa meistä.
Kuinka sitten tukea nuoren itsetuntoa niin, että tämä uskaltaisi kysyä kesätyöpaikkaa tai TET-paikkaa muualtakin kuin vanhempiensa työpaikalta? Aloittaa voi helposti siitä, että muistuttaa nuorta siitä, että hän riittää omana itsenään. Meillä jokaisella on vahvuuksia, joista voi ammentaa myös työelämässä ja sinne hakeutuessa.
Ajatus työnhausta soittamalla tai menemällä paikan päälle voi tuntua nuoresta vanhanaikaiselta. Jollekin tarkkaan muotoillun, asiallisen sähköpostiviestin kirjoittaminen on paljon mielekkäämpi vaihtoehto, eikä se ole merkki aikaansaamattomuudesta ja laiskuudesta. Yhä useammassa työpaikassa osataan myös arvostaa videohakemuksia.
Meillä jokaisella on vahvuuksia, joista voi ammentaa myös työelämässä ja sinne hakeutuessa.
Sekin on vahva viesti nuorelle, miten lähetettyyn hakemukseen reagoidaan – vai reagoidaanko ollenkaan. Seuraavan viestin lähettämiseen vaikuttaa paljon se, millainen kokemus edellisestä hakuprosessista jäi. Tässä käännämme katseemme työnantajiin: miten teillä reagoidaan nuorten hakemuksiin? Jätättekö vastaamatta vai annatteko ehkä tällä kertaa ilman paikkaa jääneelle nuorelle rakentavaa palautetta ja vinkkejä jatkoa ajatellen?
Verkostoituminen ei katso alaa. Se kuuluu toki olennaisesti etenkin tietotyöhön. Harvempi saattaa tulla ajatelleeksi, että esimerkiksi rakennusala on hyvin verkottunut ala. Rakennustyömaalla on monesti väkeä eri yrityksistä ja taidokas asentaja saa seuraavan työkeikan jo edellisen perusteella. Ei ole siis vain yhtä yritystä, vaan asiat hoidetaan erinäisten alihankkijoiden kautta, jotka myös suosittelevat toisiaan eteenpäin.
Tieto rakennusalan työkeikoista kulkee pitkälti puskaradioissa. Työtä riittää sille, joka on hyvä tyyppi ja tekee hyvää työtä. Ihmiset puhuvat keskenään ja pohtivat, kuka voisi sopia tehtävään: joku tietää hyvän tyypin, jolle soitetaan ja jota pyydetään töihin.
Jos verkostoituminen tai työn hakeminen jännittää, tee ajatusleikki. Mieti, mikä kaikki meitä yhdistää. Meistä jokainen käy kaupassa, ulkoilee, katsoo televisiota tai kuuntelee musiikkia. Kun ymmärtää vastapuolen tavallisuuden, on helpompi laittaa viestiä ja kutsua yhteiselle lounaalle tai vaikka lähettää se ensimmäinen työhakemus lähikauppaan.
