Peruskoulu on loistava paikka tulevaisuustaitojen kehittämiseen, sanoo Marketta Hulkko-Lassila, joka opettaa Nummen yhtenäiskoulussa yläkoulun historiaa, yhteiskuntaoppia ja äidinkieltä. Tämän vuoksi hän suoritti Tulevaisuuskoulun itseopiskelumateriaalin tulevaisuuslukutaidon vahvistamiseksi.
Miksi sen vahvistaminen on tärkeää peruskoulussa?
Peruskoulussa ei opiskella koulua varten, vaan valmistetaan nuoria tulevaan. Kuitenkin nuoret elävät tässä ja nyt. Samaan aikaan yhteiskunta polarisoituu ja sirpaloituu, ja monia meille tutuiksi tulleita asioita, kuten demokratiaa, kyseenalaistetaan. Myös työelämän murros mietityttää yläkoululaisia.
Minun tehtäväni opettajana on valmentaa nuoria ajattelemaan tulevaisuuttaan, ja siksi eri oppiaineisiin täytyy kytkeä tulevaisuusajattelua.
Tulevaisuusajattelua tulee ehdottomasti vahvistaa jo peruskoulussa, koska se on yksi harvoista foorumeista koko yhteiskunnassa, missä erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten täytyy toimia ja pohtia asioita yhdessä. Siksi se antaa hedelmälliset lähtökohdat erilaisten näkökulmien hahmottamiseen ja mahdollisten tulevaisuuksien pohtimiseen.
Esimerkiksi lukiossa tai ammattioppilaitoksissa porukka on jo paljon valikoituneempaa, ja siksi tietyt lähtökohdat tai näkökulmat painottuvat.
Mielestäni tulevaisuusajattelua kannattaisi tuoda jo alakouluun, koska pienet oppilaat ovat hirveän vastaanottavaisia ja estottomiakin. Heiltä voisi nousta vaikka minkälaisia visioita, jos he oppisivat ajattelemaan asiaa. Teineistä osa on aika konservatiivisia eivätkä he välttämättä aina kehtaa heittäytyä tällaiseen.
Suoritit Tulevaisuuskoulun itseopiskelukurssin. Missä määrin tulevaisuusajattelu oli sinulle entuudestaan tuttua?
Olin kerran aikaisemmin ollut koulutuksessa, jonka yhtenä puhujana oli tulevaisuudentutkija. Skenaarioajattelu oli minulle jossain määrin tuttua, mutta muuten en ollut tulevaisuusajatteluun paneutunut.
Tulevaisuuslukutaidon käsite oli minulle uusi. Se tarkoittaa ymmärrystä siitä, miten ajatuksemme tulevasta vaikuttavat nykyhetkeen ja miten omat tekomme ja päätöksemme vaikuttavat tulevaan.
Miksi suoritit itseopiskelukurssin? Oliko se vaativa?
Kurssin suorittaminen oli helppoa, koska sen sai suorittaa omassa aikataulussa ja itselle sopivissa pätkissä. Toisaalta oli hyvä, että sille oli myös asetettu deadline. Näin homma tuli suoritettua.
Kysymykset eivät aina olleet helppoja, mutta kurssi ei ollut vaikea. Se vaati itsensä tarkastelua, keskittymistä ja ajatustyötä.
Mitä kurssista jäi käteen?
Kurssilla käytiin läpi tulevaisuusajattelun peruslähtökohtia ja käsitteitä. Sain myös konkreettisia esimerkkejä siitä, miten tulevaisuudesta voi puhua oppilaiden kanssa riittävän ymmärrettävästi.
Sain vahvistuksen sille, että tulevaisuusajattelu täytyy nostaa opetuksessa entistä vahvemmin esiin. Oppilaiden tulee ymmärtää, että koulussa opeteltavat asiat palvelevat heidän omaa tulevaisuuttaan.
Miten tulevaisuusajattelua sitten tuodaan konkreettisesti opetukseen?
Tulevaisuusajattelulle ei välttämättä tarvitse suunnitella omia oppituntejaan. Olen itse ripotellut näkökulmaa spontaanisti eri oppiaineiden opetukseen. Se on ollut helppoa, kun tälle taajuudelle on kerran virittynyt. Millä tahansa tunnilla voi yhdeksi kysymykseksi heittää, että mitäs tälle asialle tapahtuu tulevaisuudessa, tai miten tämän asian tulisi muuttua.
Esimerkiksi yrittäjyyskurssilla olen kehottanut nuoria miettimään liikeideoita megatrendien kautta, ja kun yhteiskuntaopissa olemme käsitelleet perhemalleja, olemme myös pohtineet sitä, millaisia malleja meillä tulevaisuudessa voisi olla.
Tulevaisuuslukutaidon vahvistaminen on niin tärkeää, että se pitäisi huomioida luokanopettajien koulutuksessa. Olen itse historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton hallituksessa, ja mietin, että tulevaisuuslukutaidon voisi tuoda koulutuspäivien teemaksi.
Toisaalta oppikirjailijoille pitäisi saada tästä täkyjä, ja opetussuunnitelmaankin tulevaisuuslukutaito pitäisi saada tuotua nykyistä vahvemmin.
Artikkelin teksti: Anne Ventelä
Artikkelin kuva: kuvituskuva
Marketta Hulkko-Lassila työskentelee historian, yhteiskuntaopin ja äidinkielen opettajana Nummen yhtenäiskoulussa Hämeenlinnassa.
