Kirjailija Lotta-Sofia Saahko: Kirjat ovat rauhan avain
Kun olin lapsi, perheeni muutti ensin kaupungista toiseen ja sitten maasta toiseen. Asuin Suomessa, Saksassa, Kiinassa ja lopulta Puolassa. Maisemat ja ihmiset ympärilläni muuttuivat, tunsin itseni ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Onneksi matkassa oli aina kourallinen kavereita, jotka ottivat minut avokäsin vastaan aina, kun tarvitsin heitä. He viettivät kanssani aikaa ja veivät minut tuttuihin paikkoihin. He eivät arvostelleet minua, vaan opettivat minulle tärkeitä asioista ystävyydestä. He tuottivat minulle mielenrauhaa millaisessa tilanteessa tahansa. Olemme edelleen oikein läheisiä, vaikka emme tapaakaan enää yhtä usein. Ystävieni nimet ovat Harry, Anna, Jo, Saara, Mary ja Lucy.
Lukemisen hyöydyistä puhutaan mediassa paljon: sanavarasto karttuu, luetun ymmärtäminen paranee ja lukeminen voi jopa ennaltaehkäistä ikääntymisen aiheuttamia sairauksia kuten aivojen rappeutumista ja dementiaa. Opettajat huomaavat jo alakouluikäisten sanavarastosta, onko heille luettu kotona, ja lukevan teinin keskittymiskyky on parempi kuin ikätoverilla, jonka vapaa-aika kuluu puhelinta selaten.
Minä en ole koskaan avannut kirjan kansia ajatellen, että hyötyisin harrastuksesta tulevaisuudessani. Avaan kirjan kannet, koska saan sen avulla hetkeksi unohtaa oman elämäni vaikeudet, oli kyseessä sitten koti-ikävä, ulkopuolisuuden tunne tai syksyn kaamos. Kirjan sivuilla voin kokea päinvastaisia asioita, kun samaistun päähahmon tunteisiin.
Usein huomaan lukiessani, etten ole ajatusteni kanssa yksin. Olen oppinut, että toisilla voi olla paljon vaikeampaa kuin minulla. Muistan, kun luin Leijapojan ja opin afganilaisten arjesta ja kulttuurista, perinteistä ja elämästä niin Afganistanissa kuin maahanmuuttajina Yhdysvalloissa. Se antoi uudet suhteet oman elämäni vaikeuksille. En ole koskaan käynyt Lähi-idässä, mutta kirjan ansiosta voin sanoa, että minulla on jonkinlainen näkemys siitä, millaista elämä siellä olisi.
Lukiessa maailmankatsomus avartuu ja opin tuntemaan empatiaa toisia kohtaan. Kirjan kautta pääsen hetkeksi toisen ihmisen elämään ja näen, mitä kaikkea hän kokee ja ajattelee. Ilman kirjoja se olisi tuskin näin helppoa.
Vaikka en enää muuta paikasta toiseen, enkä pode koti-ikävää, on maailma edelleen täynnä ongelmia. Ukrainassa soditaan, somessa kiusataan. Ihmiset ovat ennakkoluuloisia ja arvostelevat toisiaan avoimesti ennakkokäsitystensä pohjalta. Mutta mitä jos tietäisimme, mitä toisen ihmisen elämässä tapahtuu? Mitä jos meillä olisikin jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä hän on kokenut ja mitä ajattelee? Hyökkäisisimmekö hänen kimppuunsa yhtä helposti?
Koen, että kirjoilla on tärkeä tehtävä. Niiden avulla voimme oppia ymmärtämään muita ihmisiä. Tässä on yksi esimerkki: nuorena opiskelijana pelkäsin sotapakolaisia, jotka muuttivat asuntoni lähistölle. Media oli täynnä kauhutarinoita ihmisten huonoista kokemuksista. Sitten luin kirjan, joka kertoi syyrialaisen tytön tarinan. Heti kirjan luettuani ahmin Malala Yousafzain tarinakokoelman “Meidän oli paettava” ja tajusin, etteivät pakolaiset olleet pelottavia. Heidän elämänsä oli pelottava ja luultavasti he pelkäsivät minua paljon enemmän kuin minä heitä. Seuraavana päivänä päätin, että käyn juttelemassa ruokakaupan käytävällä lämmittelevän pakolaisperheen kanssa.
Kun puhun pakolaisista, muistan että kirjat ovat tarjonneet itselleni turvapaikan silloin, kun olen ollut sen tarpeessa. Kun oma elämäni on tuntunut pelottavalta, olen saanut paeta sitä kirjaan. Viimeksi kirjat mahdollistivat minulle koronapandemian sulkujen aikana ystävien tapaamisen, matkustamisen ja seikkailemisen – kirjan kansien välissä.
Kirjat voivat luoda rauhaa maailmaan ja mielenrauhaa lukijalle. Kirjat ovat rauhan avain.
Kirjoittaja Lotta-Sofia Saahko on mukana vuoden 2022 Read Hour -kampanjassa. Tänä vuonna kampanjassa luetaan ja kuunnellaan erityisesti teoksia, joista välittyy rauhan ja ystävyyden sanoma.
