Esipuhe

Sivun kuva on saanut innoituksensa 16-vuotiaan Hanna Rannan kirjoittamasta runosta Tapio on kuollut. Runollaan Ranta voitti Lasten ja nuorten säätiön ja WSOY:n Maailma 2050 -kirjoituskilpailun keväällä 2021.

Järjestimme yläkoululaisille tulevaisuusaiheisen kirjoituskilpailun, sillä halusimme selvittää, mitä he odottavat tai toivovat tulevaisuudelta. Kuva tiivistää ison osan teksteistä: kirjoituksista voi päätellä, että ilmastokriisin ratkeaminen on nuorille erityisen tärkeää. Jos ilmastonmuutosta ei onnistuta hillitsemään, tulevaisuus näyttäytyy nuorille hyvin dystooppisena, jopa apokalyptisena.

Nuorten toiveet tulevaisuudelle olivat myös vähemmän yllättäen melko perinteisiä: oma asunto, puoliso, perhe, työ ja ystävät ovat tärkeitä tulevaisuudessakin. Tämä vahvistaa aiempien tutkimusten havaintoa siitä, että vaikka maailma kuinka muuttuu vauhdilla, pysyvyyttä tuovat perinteiset perusarvot.

Se, millaisena nuoret näkevät tulevaisuuden ja miten he suhtautuvat siihen, on oleellista paitsi nuorelle itselleen myös koko yhteiskunnalle. Nuorten omaksumat kuvat ja käsitykset tulevaisuudesta ohjaavat heidän tässä hetkessä tekemiään päätöksiä ja valintoja. Nämä esimerkiksi koulutukseen ja opintoihin liittyvät päätökset ja valinnat puolestaan vaikuttavat suoraan siihen, millaiseksi tulevaisuus lopulta muotoutuu.

Jos haluamme ymmärtää nuorten ajattelua ja toimintaa, meidän tulee ensin ymmärtää, mitä he ajattelevat tulevaisuudesta ja miten he suhtautuvat siihen.

Otto Tähkäpää

Tulevaisuusasiantuntija

Tiivistelmä

Maailma 2050 -kirjoituskilpailussa tekstin tyylilaji oli vapaa. Tekstien aiheena oli tulevaisuus. Tehtävänannossa yläkoululaisia kehotettiin ajattelemaan vuotta 2050. Millaista silloin on?

Nuoret omaksuvat käsityksensä tulevaisuudesta melko suppealta lähipiiriltä ja tiedotusvälineistä. (1) Siksi ei ole yllättävää, että monelta osin kilpailutekstit heijastelivat yhteiskunnassa käytävää ajankohtaista keskustelua tulevaisuudesta.
Kun analysoimme kaikki saapuneet 63 kilpailutekstiä, nuorten ajatukset tulevaisuudesta voi tiivistää näiden neljän virkkeen alle:

  • Nuoret suhtautuvat omaan tulevaisuuteensa optimistisesti, yhteiseen tulevaisuuteemme pessimistisesti.
  • Nuoret toivovat, että ilmastokriisi ratkeaa.
  • Nuorten kirjoitukset ovat kritiikkiä nykyhetkelle.
  • Teknologia on tulevaisuudelle uhka ja mahdollisuus.

Tulokset

Nuoret suhtautuvat omaan tulevaisuuteensa optimistisesti, yhteiseen tulevaisuuteemme pessimistisesti

Nuoret käsittelivät kirjoituksissaan tulevaisuutta paitsi oman henkilökohtaisen elämänsä näkökulmasta, myös laajemmin Suomen, maailman tai koko ihmiskunnan näkökulmasta. Yhteistä tulevaisuutta uhkasivat erityisesti erilaiset katastrofit.

Kirjoituksista voi havaita ilmiön, joka on tunnistettu jo aiemmissa tutkimuksissa: nuorten tulevaisuususko heikkenee sitä enemmän, mitä kauemmas edetään heidän omasta elämästään. (2)

Kaikkein optimistisimpia olivatkin kirjoitukset, joissa nuoret käsittelivät omaa henkilökohtaista tulevaisuuttaan. Kirjoituksissa kuvattua tulevaisuutta voi pitää hyvin perinteisenä, ja useimmat teksteistä olisivat voineet sijoittua yhtä hyvin nykyhetkeen.

”Itse haluaisin asua 30 vuoden päästä Amerikassa, kaupungissa rikasta elämä. Tässä kohtaa rikas tarkoittaa että on terve perhe. Katto pään päällä, hyvä työ, ja ylipäätään hyvät oltavat.”

”Kun elän 2050-luvulle asti, minulla on rahaa ja mökki sekä auto. Asun parin kaverin kanssa sekä koiran että kissan kanssa. Haluaisin ehkä asua Lohjalla poikaystävän kanssa.”

Muutamissa yksittäisissä kirjoituksissa haaveiltiin rikkauksista ja luksuselämästä, mutta kokonaisuutena nuorten tulevaisuusodotuksia voi pitää varsin maltillisina. Toiveissa on oma asunto, puoliso, perhe, työ, ystävät, harrastukset ja muut tutut asiat. Näyttäisikin siltä, että vaikka maailman muutosvauhti kiihtyy, elämän tärkeimmissä perusasioissa on paljon pysyvyyttä. 

Vastaavasti kaikkein pessimistisimpiä olivat kirjoitukset, joissa käsiteltiin koko maapallon tai ihmiskunnan tulevaisuutta. Ilmasto- ja ympäristökriisin uhka oli vahvasti läsnä nuorten kirjoituksissa, mutta uhkakuvastoa täydensivät myös pelot muun muassa sodista, epidemioista ja ydinkatastrofeista.   

Nuoret toivovat, että ilmastokriisi ratkeaa

Tulevaisuudentutkimuksessa tulevaisuuskuvat jaetaan usein toivottaviin ja todennäköisiin tulevaisuuskuviin. Sama henkilö voi pitää toivottavana tulevaisuuskuvana jotain ihan muuta kuin mitä pitää todennäköisenä. Analysoimme nuorten kirjoituksista, millaisia asioita he toivovat tulevaisuudelta.

Nuorten kuvaukset toivottavista tulevaisuuksista olivat kaiken kaikkiaan melko maanläheisiä ja realistisia. Nuorten kuvittelemat toivottavat tulevaisuudet eivät näyttäytyneet täydellisen virheettöminä, vaan kirjoitukset pitivät tyypillisesti sisällään pohdintaa myös tulevaisuuden epätoivottavista piirteistä.

Kirjoituksissa muistutettiin, että vaikka kaikki nykyhetken ongelmat saataisiin ratkaistua, tulevaisuudessa syntyy uusia ongelmia. Huomionarvoista oli kirjoituksissa esiinnoussut jännite toivottavan ja todennäköisen välillä. Kuivaillessaan toivottavaa tulevaisuutta nuoret usein korostivat, että se ei välttämättä ole tulevaisuus, jota he pitivät todennäköisenä.  

”Unelmani siitä, minkälaista vuonna 2050 tulee olemaan, poikkeaa aika paljon siitä, minkälaista ajattelen silloin olevan.”

”Yleensä kun kysytään, millaisena näen tulevaisuuden, mietin lentäviä autoja, moderneja rakennuksia ja ihmisiä korvaavia robotteja. Ehkä tulevaisuus jonain päivänä näyttää siltä, mutta ei vielä 30 vuoden kuluttua. Ainakin toivon niin, koska haluan elää vielä monta vuotta ’normaalissa’ maailmassa, jossa on vielä luontoa, eikä teknologia ole vallannut koko maailmaa.”

Kaikkein voimakkaimmin toivottavan ja todennäköisen välinen jännite oli esillä nuorten kirjoittaessa ilmastokriisistä. Sen ratkaiseminen oli käytännössä kaikkia toivottavia tulevaisuuksia yhdistävä tekijä. Silti nuoret eivät itsekään välttämättä uskoneet, että kriisi saadaan ratkaistua.

Samanlaisen havainnon teimme vuonna 2019 tekemässämme kyselytutkimuksessa. Kyselyssä nuoret pitivät ilmastonmuutoksen hillintää ylivoimaisesti tärkeimpänä hyvän tulevaisuuden edellytyksenä, mutta ainoastaan kuusi prosenttia heistä piti siinä onnistumista erittäin todennäköisenä. Tämä ilmeinen ristiriita toivottavan ja todennäköisen tulevaisuuden välillä on yksi tärkeä selitys sille, miksi nuoret kokevat ilmastoahdistusta. (3)

Ilmastokriisin ratkaisemisen lisäksi toivottavia tulevaisuuksia yhdistävät piirteet liittyivät laajemminkin ihmisten kykyyn elää tasapainossa elottoman ja elollisen luonnon kanssa. Lisäksi toivottava tulevaisuuden yhteiskunta oli nuorten kirjoituksissa tasa-arvoinen ja suvaitsevainen, ja ketään ei syrjitä sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai etnisen taustan takia.

Monissa kirjoituksissa viitattiin tai vihjattiin siihen suuntaan, että muutos toivottuun tulevaisuuteen oli seurausta ihmisten ajattelussa ja arvoissa tapahtuneista muutoksista. Se on tutkimustenkin mukaan tehokkain tapa edistää yhteiskunnallista uudistumista. (4)

Nuorten kirjoitukset kritisoivat nykyhetkeä

Tulevaisuusajattelu on eräänlaista nykyhetken kritiikkiä ja olemassa olevan ajattelun haastaja. (5) Nuorten kirjoitukset tulevaisuudesta antavat kiinnostavan ikkunan siihen, millaisena nuoret näkevät oman aikamme.

Osassa kirjoituksista nykyhetkeen viitattiin melko suoraan käyttämällä kerronnan välineenä niin sanottua tulevaisuusmuistelua, eli nykyisyyttä reflektoitiin kuvitteellisen vuoden 2050 näkökulmasta. Osassa kirjoituksista viittaukset nykyisyyteen olivat puolestaan huomattavasti hienovaraisempia ja epäsuorempia.

”Menneisyydessä kaavailtiin loputtomasti sitä, millainen tulevaisuus on. Oli ilmastosopimuksia, laboratoriolihan kasvatuksia ja Zero waste -haasteita, mutta kukaan ei olisi uskonut, mitä tulevaisuus todellisuudessa toi tullessaan. Enää suurin ongelma ei ole ilmaston lämpeneminen, sillä mitä väliä maapallon lämpötilalla on, jos koko planeettaa ei kohta ole enää olemassa.”

Useimmat tulevaisuusmuistelut lähtivät liikkeelle ekokriisiä seuranneesta romahduksesta. Näissä tulevaisuusmuisteluissa kertojat katsoivat menneisyyteen ja ihmettelivät, mikseivät ihmiset toimineet silloin, kun ekokatastrofin estäminen olisi vielä ollut mahdollista.

Kirjoituksissa muisteltiin myös maailmaa 2020-luvun alussa ravistellutta koronakriisiä, jonka osa nuorista tulkitsi eräänlaiseksi ennakkovaroitukseksi tulevista kriiseistä, joita ihmiskunta kohtaa ilmastokriisin kärjistyessä. Kirjoituksista välittyikin nuorten perusteltu näkemys siitä, että nyt on viimeinen hetki torjua ilmastokriisiä sekä pelko siitä, että torjunnassa epäonnistutaan.

Nuorille keskeinen selitys epäonnistumiseen oli ihminen itse: vaikka maailma ympärillä muuttuu, ihmiset pysyvät itsekkäinä, ahneina ja turhamaisina myös tulevaisuudessa.

”Katsoessani maailmaa näin edessämme kaksi polkua. Ensimmäisellä oli ihmiskunta, joka eli sopusoinnussa kunnioittaen ilmakehäämme, maaperäämme ja luonnon järjestelmää. Toisella polulla vauraus ja ahneus sai kaiken lopulta romahtamaan tuhoonsa. Kohtalomme oli käsissämme.”

Tulevaisuusmuisteluun pohjaavissa kirjoituksissa esille nousi myös kysymys sukupolvien välisestä oikeidenmukaisuudesta. Tämä näkyi kuvauksina ”huolettomasta” menneisyydestä ja kriisiytyneestä tulevaisuudesta. Kirjoituksissa muisteltiin 2020-lukua aikakautena, jolloin nuorten ongelmat olivat mittaluokaltaan pieniä ja liittyivät esimerkiksi harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Vastaavasti 2050-luvun nuoret joutuivat kamppailemaan paljon eksistentiaalisempien ongelmien, kuten puhtaan veden tai ruuan saamisen, kanssa.

Kirjoituksissa välittyi ajatus siitä, että siinä missä edelliset sukupolvet ovat saaneet nauttia fossiilisten polttoaineiden valtavaan kulutukseen perustuvan talouskasvun hedelmistä, sen haitat ovat lankeamassa tulevien sukupolvien maksettavaksi ilman, että he pystyvät itse vaikuttamaan siihen yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

Teknologia on tulevaisuudelle uhka ja mahdollisuus

Tulevaisuudesta onnistutaan harvoin puhumaan ilman viittauksia teknologian kehittymiseen. Nuorten kirjoituksissa teknologia näyttäytyy sekä hyvänä että pahana.

Yhteiskunnallinen keskustelu sovittelee helposti nuorten harteille teknologiamyönteisten diginatiivien viittaa. Kirjoituksissa nuorten suhtautuminen teknologiaan ja digitalisaatioon näyttäytyi kuitenkin huomattavasti ristiriitaisempana.

Vielä muutama vuosi sitten yhteiskunnallista tulevaisuuskeskustelua hallitsi pelko tekoälyn ja robottien aiheuttamasta massatyöttömyydestä. Tämä keskustelu näyttäisi kadonneen julkisuudesta ja samalla nuorten ajatuksista lähes täysin. Vain muutamassa kirjoituksessa viitattiin niihin.

Sen sijaan kirjoituksissa kuvattiin, miten teknologian kehitys on tulevaisuudessa monin tavoin helpottanut elämää ja arkea. Lisäksi teknologia on lisännyt ihmisten ja planeetan hyvinvointia esimerkiksi itseohjautuvien robottiautojen, virtuaalimatkailun, laboratorioruuan ja päästöttömän energian avulla.

”Asun mieheni Akin ja kahden lapseni kanssa nanoselluloosasta rakennetussa puutalossa. Haluatteko kuulla talostamme lisää? Ilmeisesti vastasitte kyllä. Talomme katolla ja seinillä on aurinkopaneelit ja sähköä tuotetaan tuulivoiman avulla. Talojen seinät ja muut pinnat maalataan öljymaalilla, joka tuottaa ja kerää auringosta energiaa.”

Samaan aikaan kirjoituksissa suhtauduttiin myös varauksellisesti ja jopa kielteisesti digitalisaation tunkeutumiseen kaikille elämänalueille. Erityisesti kirjoituksissa nähtiin vaarana, että teknologia korvaa ihmisten välisen vuorovaikutuksen.

Kirjoituskilpailusta

  • Maailma 2050 -kirjoituskilpailu järjestettiin keväällä 2021 yhteistyössä Werner Söderström Osakeyhtiön kanssa
  • Kilpailu oli suunnattu yläkoululaisille
  • Kilpailutekstien kieli oli suomi
  • Kilpailuun osallistui yhteensä 63 kirjoitusta, jotka olivat esimerkiksi runoja, novelleja ja asiatekstejä
  • Kilpailun tuomaristossa olivat Ruskeat tytöt ry:n Mona Eid, EndemolShine Finlandin tuottaja Max Malka, professori Arto O. Salonen ja Tammen lasten ja nuorten kirjallisuuden kustannustoimittajat Johanna Yrjänä ja Mirkka Hynninen. Tuomariston puheenjohtaja oli Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja Olli Alanen.
  • Katso kilpailun tulokset tästä ja lue palkitut tekstit tästä.

Lähteet:

1. Lasten ja nuorten säätiö, 2019: Suomi vuonna 2050 -selvitys

2. Rubin, Anita, 2000: Growing up in social transition: in search of late-modern identity; Sami Myllyniemi (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016.

3. Marks ym., 2021: Young People’s Voices on Climate Anxiety, Government Betrayal and Moral Injury: A Global Phenomenon.

4. Laininen, Erkka, 2018: Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20 (5), 16–38.

5. Pouru, Laura & Niinisalo, Tarja, 2018: Miten teillä ymmärretään ennakointi?