Kun yhteishaku alkoi yhdeksännellä luokalla, koin paniikkia siitä, mihin hakea. Kun en muutakaan keksinyt, kokeilin hakea näytelmäharrastuksen innoittamana ilmaisutaitolukioon ja esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalle. Jälkimmäinen oli viimeinen hakutoiveeni. Pääsin lopulta vain siihen, enkä ollut ollenkaan tyytyväinen. Seuraavana syksynä opintojen alettua käsitykseni kuitenkin muuttui. Käytännönläheisyys ja huikea luokkahenki olivatkin just se mun juttu.
Innostuin opintojen aikana ja työelämässä alan jatkuvasta mahdollisuudesta oppia lisää ja sain tähän paljon tukea esihenkilöiltäni ja opettajiltani. Oli hienoa ymmärtää, kuinka paljon ala antoi minulle omista ennakkoluuloistani huolimatta. Työn merkityksellisyys korostui työskennellessäni esihenkilönä ja huolehtiessani työyhteisön hyvinvoinnista. Pääsin kehittämään operatiivista toimintaa, mikä oli minulle tärkeää. Nämä olivat tärkeitä oppeja, joita matkani toi mukanaan.
Hyvistä opeista ja kokemuksista huolimatta huomasin inspiroituvani enemmän ihmisistä kuin ruoanlaitosta, minkä vuoksi päädyin hakemaan yhteisöpedagogin opintoihin. En pidä alan vaihtamista epäonnistumisena, vaan koen, että oman polkuni kannalta se on hyvin merkityksellinen. Tulevaisuudessa työelämältäni toivon positiivista vaikutusta muihin ihmisiin, yhteisöä työn ympärillä, inspiroitumista sekä uuden oppimista.
“Osaan olla ylpeä ammattitaidostani, joka on syntynyt kahdesta täysin eri alasta”
Tällä hetkellä suoritan viimeistä syventävää harjoittelujaksoani Tulevaisuuskoulussa. Harjoittelutehtäviini kuuluvat muun muassa yhteisöllisemmän oppimisen ratkaisujen kehittäminen verkkoalustalle sekä kehittää ja kerätä vinkkejä tulevaisuusajattelun opetukseen eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.
Olen päässyt käymään tiimimme kanssa keskustelua, josta olen saanut oppeja ja ideoita, joilla vahvistaa ammattitaitoani. On ollut mahtavaa päästä myös tutustumaan Lasten ja nuorten säätiön muuhun vaikuttavaan toimintaan. Koen työn merkitykselliseksi, sillä olisin kaivannut itse enemmän tapoja ymmärtää tulevaisuutta ja siihen liittyviä tunteitani.
Oman tulevaisuusajattelun kehittymisen myötä olen ymmärtänyt, ettei alanvaihto tarkoittanutkaan hukattuja vuosia, vaan osaan olla ylpeä ammattitaidostani, joka on syntynyt kahdesta täysin erilaisesta alasta. Tulevaisuususkoni on vahvistunut, kun olen ymmärtänyt, miten aiemmin tekemäni valinnat ovat vaikuttaneet nykyhetkeen.
On tärkeää, että nuori kokee voivansa edetä omaa reittiään ja oppia matkan varrella itsestään ja ympäristöstään. Kun tämä on mahdollista, on helpompi kulkea kohti haluamaansa tulevaisuutta.
Urapolkuja on lukuisia, ja tämä on minun tähänastinen polkuni. Kokeileminen, innostuminen ja epäonnistuminenkin ovat tärkeitä ammatillisessa kehittymisessä. Toivon kaikille rohkeutta olla uteliaita ja innostuneita selvittämään omanlaista urapolkuaan. Se on hyvä juuri sellaisena, jollaiseksi se muodostuu. Jos et vielä tiedä – niin kuin en itsekään tiennyt – se on täysin okei. Kokeilemalla tiedät.