Nuoret tarvitsevat valmiiden vastausten sijaan tulevaisuuslukutaitoa

Erään arvion mukaan 65 prosenttia tänä päivänä koulunsa aloittavista nuorista päätyy aikanaan ammatteihin, joita ei vielä ole olemassa. Tämä on uudenlainen haaste kasvatukselle ja koulutukselle. Niiden olisi kyettävä valmistamaan oppijoita yhteiskuntaan, joka muuttuu jatkuvasti, kuten OECD:n koulutusjohtaja Andreas Schleicher on todennut. Aiemmin koulutuskasvatus tarjosi oppilaalle kartan ja tiedon päämäärästä. Tulevaisuudessa koulun on oltava pikemminkin ”kompassi”, joka auttaa lasta ja nuorta löytämään omat polkunsa.

Tulevaisuuslukutaito on tulevaisuudentutkimuksen sisällä vahvistunut suuntaus, joka korostaa yksilön henkilökohtaista kykyä käyttää tulevaisuutta tässä hetkessä tapahtuvan päätöksenteon tukena. Se voisi olla Schleicherin tarkoittama kompassi, joka auttaa lapsia ja nuoria navigoimaan nopeasti muuttuvassa ja monimutkaistuvassa maailmassa.  

Tulevaisuuslukutaidon korostamisen sijaan yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime vuosina keskitytty listaamaan yksittäisiä taitoja, joita ajatellaan tarvittavan tulevaisuuden työelämässä. Eri tahojen tekemissä listauksissa nostetaan esimerkiksi matematiikan, koodauksen, vuorovaikutustaitojen ja empatian kaltaisia taitoja. On luonnollisestikin tärkeää, että koulutuksen kehittäminen perustuu tällaiseen määrälliseen ja laadulliseen ennakointiin. Kuitenkin yksilön, kuten opettajan tai omaa tulevaisuuttaan suunnittelevan nuoren kannalta tällaiset listaukset voivat olla harhaanjohtavia.

Valmiiden listausten ongelmana on, että ne luovat helposti mielikuvan, että voisimme ikään kuin arvata tulevaisuuden oikein. Todellisuudessa edes tulevaisuudentutkijat eivät pysty ennustamaan tulevaisuutta.  Mikään ole yhtä epätodennäköistä kuin se, että tulevaisuus toteutuisi juuri sellaisena kuin on odotettu. Sen sijaan tulevaisuus on avoin erilaisille vaihtoehtoisille kehityskuluille, joiden toteutuminen on seurausta sekä tietoisista päätöksistä ja valinnoista että meistä riippumattomista yllättäväistäkin kehityskuluista ja tapahtumista.  

Vaarana on myös se, että jokin visio tulevaisuudesta nousee niin hallitsevaan asemaan, että sen alle hautautuu koko tulevaisuusajattelun ydin: varautuminen erilaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Esimerkiksi viime vuosina olemme olleet niin huolissamme robottien aiheuttamasta työttömyydestä, että meiltä on jäänyt huomaamatta samaan aikaan kasvava osaajapula, joka on noussut historiallisen korkealle tasolle.

Tulevaisuustaidoista puhuttaessa unohdetaankin, että tärkein taito on tulevaisuus itsessään. Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinosen sanoin, on tärkeää vahvistaa koululaisten kykyä kuvitella ja tehdä omat tulevaisuutensa, sillä nykyisen muutoksen vauhdissa emme voi tietää, minkälaisia ongelmia ja tehtäviä he kohtaavat tulevaisuudessa.

Nopeasti muuttuvassa ja monimutkaisessa maailmassa navigoiminen edellyttää tulevaisuuslukutaitoa eli kykyä ymmärtää, miten tulevaisuus vaikuttaa nykyhetkeen ja miten tulevaisuuteen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Tulevaisuuslukutaidon lähtökohtana on, että kaikki inhimillinen päätöksenteko kytkeytyy ajatuksiimme tulevaisuudesta. Käytämme tulevaisuutta esimerkiksi silloin, kun töihin lähtiessämme otamme mukaan sateenvarjon, kun näemme taivaanrannassa tummia pilviä. Tai kun nuori päättää hakea opiskelemaan insinööriksi kuultuaan, että sillä alalla riittää varmasti töitä.

Ongelmana on, että toimintaamme ohjaavat kuvat ja käsitykset tulevaisuudesta ovat tyypillisesti liian rajoittuneita, epämääräisiä ja tiedostamattomia ollakseen käyttökelpoisia. Esimerkiksi tuore PISA-tutkimus paljastaa, että suuri ja kasvava osa nuorista haaveilee perinteisistä 1900-luvun ammateista, joista todellisuudessa merkittävää osaa uhkaa tulevaisuudessa automatisointi.

Tulevaisuuslukutaidon tavoitteena on, että nuoret kykenevät tiedostamaan omaa toimintaansa ohjaavia ajatuksia tulevaisuudesta, avartamaan tulevaisuusajatteluaan sekä käyttämään tulevaisuutta monipuolisesti tässä hetkessä tapahtuvan päätöksenteon tukena.  

Siinä missä paraskin tulevaisuustieto vanhenee nopeasti, tulevaisuuslukutaito on luotettava kompassi riippumatta siitä, mitä odottamatonta ja yllättävää tulevaisuudessa tapahtuu. 

Kirjoittaja Otto Tähkäpää on Tulevaisuuskoulun perustaja ja työskentelee Lasten ja nuorten säätiössä tulevaisuusasiantuntijana.

Roosa Kekki, 18: Opin ettei kannata sanoa, että on huono jossain

”On jotenkin tosi hyvä fiilis, kun onnistuu jossain. Kun muut kehuvat, tulee olo, että ’apua, kiitos!’. Se on tuntunut hyvältä täällä musiikkityöpajoissa.

En ole koskaan aiemmin soittanut mitään soittimia. Täällä olen kokeillut pianoa, kitaraa ja rumpuja. Se on tuntunut tosi kivalta! Kuvionuottien pohjalta on aika helppo soittaa. Esimerkiksi pianossa näppäimet on merkitty värein ja siitä tietää heti, miten milloinkin pitää soittaa.

Olen oppinut, ettei kannata sanoa, että on huono jossain. Huomasin sen esimerkiksi kitaran kanssa. Sanoin ohjaajille, että en sitten koskaan ole soittanut, en osaa. Kaikki sanoivat sen jälkeen, että hyvinhän se meni. Olin turhaan kauhean epävarma itsestäni.

Kirjoitimme musiikkityöpajassa myös lauluun sanat yhdessä muiden osallistujien kanssa. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut biisiä. Olen tykännyt kyllä kirjoittaa kännykkään jotain juttuja ylös, jotka painavat mieltä. Olen jo pari vuotta tehnyt sitä.

Jouduin yhdessä vaiheessa olemaan laitoksessa ja minulla tuli siellä paha olla. Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että on ehkä hyvä, että kirjoitan ajatukseni jonnekin ylös. Ajattelin, että minun ei välttämättä tarvitse puhua kenellekään, jos kirjoitan nämä ylös.

Välillä katson niitä vanhoja tekstejä ja nauran yksin himassa, että mitä oikein olen ajatellut, ja onko minulla oikeasti ollut noin huono fiilis. Luen tekstejä ja nauran, että katsokaa minua pari vuotta sitten! En ole näyttänyt kokonaisia kirjoituksia kenellekään, vaan kerron omin sanoin, mitä olen kirjoittanut.”

Lukion uusi opetussuunnitelma onnistuu vahvistamaan pehmeitä arvoja, mutta kirjoituksissa suoriutuminen korostuu edelleen

Lukion opetussuunnitelmaa alettiin työstää noin vuosi sitten. Tein omalle työryhmälleni heti selväksi, että minulla on kaksi tavoitetta: nuorten jaksaminen ja hyvinvointi tulee olla tärkein päätöksiä suuntaava asia ja haluan, että opinto-ohjaukseen otetaan mukaan sen pohtiminen, miten arvot, uskomukset ja tärkeät ihmiset vaikuttavat nuorten päätöksiin. Molemmat toteutuivat hyvin.

Isoin helpotus ainakin itselleni on, että nuorten ja vanhempien huoli opiskelijoiden jaksamisesta on viimein kuultu. Opiskelijoiden jaksamisen tukeminen läpileikkaa koko opetussuunnitelmaa.

Jotta nuorten jaksamista voidaan todella tukea, on tärkeää, että tätä huolenpidon teemaa pidetään laaja-alaisena aineena näkyvillä kaikessa opetuksessa. Uudessa opetussuunnitelmassa korostuu myös entistä selkeämmin ”koko koulu ohjaa” -periaate eli se, että kaikki aikuiset ovat ensisijaisesti nuorten tukena koulussa.

Tästä päästään helposti ikuisuuskysymykseen resursseista. Näkyykö halu saada nuorille lisää ohjausta, ja esimerkiksi uutena tuleva velvoite tarjota ohjausta vuosi koulusta valmistumisen jälkeen, opinto-ohjaajien määrässä? Heidän työmäärässään se nimittäin näkyy.

Pehmeät arvot kestävät aikaa

Valmistelijan näkökulmasta oli jännittävää tehdä ohjaavaa dokumenttia, joka saattaa olla käytössä hyvässä lykyssä seuraavat kymmenen vuotta, pidempääkin. Kun maailma muuttuu kiihtyvää tahtia, saimme pohtia kieli keskellä suuta, mikä on pysyvää, tavoittelemisen arvoista ja kestää aikaa.

Tästä näkökulmasta on hienoa todeta, että uusi opetussuunnitelma onnistuu nostamaan esiin pehmeät arvot. Ne korostuvat etenkin niin sanotun laaja-alaisen osaamisen yhteydessä. Opetussuunnitelmassa laaja-alaisilla taidoilla tarkoitetaan taitoja, jotka ovat kaikille oppiaineille yhteisiä.

Omia suosikkejani laaja-alaisista taidoista ovat esimerkiksi tunne- ja empatiataidot, omien vahvuuksien tunnistaminen, arvolähtöinen ja eettinen toiminta toisten hyväksi ja eettinen toimijuus globaalissa media- ja teknologiamaailmassa. Nämä taidot auttavat nuorta suunnistamaan paremmin yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa.

Näiden taitojen ja pehmeiden arvojen korostaminen tarjoaa kouluille myös mahdollisuuden rakentaa ilmapiirin, jossa nuorille on selvää, että hyvä ihmisyys ja oma arvo eivät ole sidottuja suorittamiseen ja arvosanoihin. Toivon, että tämä tuntuu nuorista paitsi inspiroivalta myös armolliselta.

Näin siitä huolimatta, että ainakaan lyhyellä aikavälillä opetussuunnitelman muutos tuskin vaikuttaa ylioppilaskirjoituksiin. Itse toivon, että laaja-alaiset sisällöt rantautuvat aikanaan myös kirjoitusten sisältöihin.

Opiskelijat saavat paremmat tulevaisuustaidot

Me Lasten ja nuorten säätiössä uskomme, että tulevaisuutta pitäisi hahmottaa asiana, jota jokainen voi tutkia, ja johon jokainen meistä voi itse vaikuttaa. Siksi on hienoa, että lukiolaisille tarjotaan uuden opetussuunnitelman myötä tulevaisuuskurssi. Tämä auttaa tukemaan nuorten uskoa tulevaisuuteen ja heidän aktiivista kansalaisuuttaan.

Ainoa kritiikkini on, että tulevaisuusmoduuli on elämänkatsomustiedon valinnainen kurssi. Se tarkoittaa, että kaikki opiskelijat eivät sitä valitse. Onneksi laaja-alaisissa taidoissa mainittu monitieteinen ja luova osaaminen asettaa lukion aikuisten yhteiseksi tavoitteeksi opettaa nuoria “tekemään ja arvioimaan vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita yksilön, yhteisöjen ja ekosysteemien näkökulmasta”.

Olisi hienoa saada olla kärpäsenä katossa kuulemassa niitä mielenkiintoisia keskusteluja, joita tästä varmasti syntyy tulevaisuuden tekijöiden määritellessä, millaista Suomea ja maailmaa he haluavat rakentaa.

Kirjoittaja Sara Peltola auttaa Lasten ja nuorten säätiössä nuoria löytämään väyliä työelämään. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja kulttuurituottaja (AMK). Peltola on mukana myös Osuuskunta Otteessa, jonka edustajana hänet kutsuttiin mukaan lukion uuden opetussuunnitelman valmistelutyöhön.

Lisälukemista:

Helsingin Sanomat tiivisti uuden lukion opetussuunnitelman pääkohdat artikkelissaan. Lukion opetussuunnitelmien perusteet voi lukea kokonaisuudessaan Opetushallituksen sivuilta.

Alessio, 17: Vain yrittämällä voi onnistua

”Se, että minulla on asperger, ei tarkoita, etten pystyisi keskittymään. Keskittyminen voi vain olla välillä hankalaa. Soitin biisissämme nauhalle sähköpianoa. Minua jännitti, koska minulla oli vain muutama yritys. Sain oman osuuteni purkkiin heti ensimmäisellä yrityksellä. 

Soittaessani minulla oli sellainen olo, että en keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen, että pitää keskittyä. Onnistuin, mutta se oli vaikeaa. Luultavasti se johtui siitä, että musiikki on jotain, mitä tykkään tehdä ja musiikkityöpaja poikkesi normaalista opiskelupäivästä. Uskon, että vain yrittämällä voi onnistua. 

Olin aiemmin soittanut vähän kotonamme olevalla sähköpianolla, mutta minua ei ole opetettu vaan olen opetellut soittamaan itse. Opin kuuntelemalla. 

Lempimusiikkiani on J-pop eli japanilainen popmusiikki. Pidän siitä, koska se on melodista. Olen huomannut, että melodisuus on alkanut kadota muusta nykymusiikista. Ennen syntymääni tehty musiikki on paljon nykymusiikkia parempaa. 

Osaan muutamia lauseita japania, samoin venäjää ja italiaa. Lisäksi puhun suomea ja englantia. Kun saan opintoni VALMA-luokalla pakettiin viimeistään ensi kesänä, haluaisin suorittaa ajokortin ja mennä vähäksi aikaa töihin.  

Haluaisin töihin alakouluun. Itselläni on koulusta aika paha historia, joka on aiheuttanut minulle trauman. Se vaikuttaa elämääni edelleen. Vielä muutama vuosi sitten sain paniikkikohtauksia sen takia. Haluaisin töihin alakouluun, jotta kukaan muu ei joutuisi siellä kokemaan samaa.” 

Kuuntele alta Taidot elämään -musiikkityöpajan ryhmäläisten kirjoittama ja äänittämä laulu nimeltä Kaakaopuu.

Kenellä on oikeus päättää huomisen suunta?

Työhömme kuuluu kiinteästi seurata, mitä maailmalla ja maailmassa tapahtuu. Syksyllä 2019 järjestetty Finnsight 2019 – Ennakointifoorumi pureutui heikkoihin signaaleihin ja yllättäviin tulevaisuuksiin. Tapahtuman innoittamana jäin pohtimaan nuorten tulevaisuususkoa.

Sitran tulevaisuusasiantuntijaMikko Dufvanosti nimittäin tapahtumassa esiin käsitteen tulevaisuusvalta.Käsite pitää sisällään kysymyksen siitä, kenellä on oikeus päättää huomisen suunta. Kuka määrittelee toivotun tulevaisuuden, ja keitä kuullaan? Nuorille pitäisi saada tuntuma siitä, että heidän roolinsa on keskeinen tulevaisuuden rakentamisessa. On tärkeää pitää mielessä, että tulossa oleva ei vain tapahdu meille, vaan jokainen meistä luo sitä tälläkin hetkellä.

Kun tavoittelemme toivottua tulevaisuutta, on arvokeskustelu välttämätöntä. Mitä on merkityksellinen ja hyvä elämä, mistä se muodostuu? Mitä haluamme puolustaa ja säilyttää, missä ovat muutoksen paikat? On tärkeää, että autamme nuoria määrittelemään ne arvot, jotka ovat tulevaisuuteen suuntautumisen perustana.

Futuristi Leah Zaidi puhui foorumissa utopioiden toimintaa ohjaavasta roolista ja toisaalta dystopioiden merkityksestä. Usko utopiaan ja toivo sen toteutumiseksi synnyttävät energiaa ja yhteistoimintaa, joiden avulla voimme tavoitella uudenlaista maailmaa. Dystopiat näyttävät meille mitä emme halua, mutta mihin voimme joutua ilman ponnisteluja paremman huomisen puolesta.

Nuorten parissa toimivien tehtävänä on auttaa nuoria hahmottamaan mahdollisia tulevaisuuskuvia, luomaan vaihtoehtoisia utopioita, sekä havaitsemaan jo olemassa olevia dystopioita. On tärkeää, että nuorille ei syötetä valmiita skenaarioita, vaan autetaan heitä määrittelemään ihannekuvansa maailmasta itse. Nuoret tarvitsevat tukea ja välineitä siihen, että he voivat olla aktiivisia tekijöitä, ilman holhoavia asenteita.

Nuorten äänekkyys ilmastonmuutoskeskustelussa antaa ilahduttavaa toivoa siitä, että he mieltävät itsensä toimijoiksi aikamme yhteisten globaalien haasteiden ratkaisemisessa. Harry Potterien, Nälkäpelin ja sosiaalisen maailmaan kasvaneille nuorille auktoriteettien haastaminen ja kaikkien äänien oikeus tulla kuulluiksi ovat uudella tavalla itsestäänselvyyksiä.

Nykynuoret ovat kasvaneet sosiaalisen median aikakaudella, ja tottuneet siihen, että kuka tahansa voi tuoda ääntänsä ja näkökulmaansa kuuluville suurellekin yleisölle. On tärkeää, että he ymmärtävät, miten tuota ääntä voi käyttää hyvän edistämiseen, ja että heitä myös kuunnellaan silloin, kun he siihen pyrkivät.

Kirjoittaja Enna Angervuori työskentelee Lasten ja nuorten säätiössä asiantuntijana Senegal- ja Huuma-hankkeissa. Hänen erityinen asiantuntemusalueensa ovat maahanmuuttajanuoriin liittyvät kysymykset ja kehitysyhteistyö.

Tulevaisuuden supertaidoista

Nopeasti muuttuva maailma horjuttaa nuorten uskoa tulevaisuuteen. Esimerkiksi työelämän ja osaamisen murros, ilmastonmuutos, digitalisaatio ja eriarvoistuminen kasvattavat nuorten epävarmuutta tulevaisuutta kohtaan. Millainen maailma on vuonna 2030? Onko ilmastonmuutos saatu torjuttua? Millaista työtä on tarjolla? Millaista osaamista tarvitaan työelämässä?

Nykyisiä ammatteja tulee katoamaan ja työelämän osaamistarpeet tulevat muuttumaan. Toisille se luo mahdollisuuksia, mutta samalla yhä useampi nuori tippuu muutosvauhdissa kyydistä.

Muutosvauhdissa pysymiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi on tärkeää vahvistaa pysyviä taitoja, jotka ovat tärkeitä nuorille riippumatta siitä, minkälaisia ammatteja tulevaisuudessa on tai minkälaista osaamista vaaditaan. Näitä pysyviä taitoja eli elämäntaitoja ovat esimerkiksi itsetuntemus, sosiaaliset taidot, ongelmanratkaisukyky, kriittinen ajattelu, empatia ja luovuus. Näiden taitojen vahvistaminen antaa pohjan tulevaisuudessa vaadittavien taitojen oppimiselle ja oman tulevaisuuden rakentamiselle.

Tulevaisuuskeskustelussa vaaditaan kouluja ja koulutusta vastaamaan ympärillä tapahtuviin muutoksiin. Tässä kohtaa kolmannen sektorin toimijat nousevat ratkaiseviksi tekijöiksi, sillä ne voivat vahvistaa nuorten taitoja ja tietoja oppilaitoksissa nopeasti.

Maailman myllerryksessä myös nuorten parissa työskenteleviltä vaaditaan entistä enemmän yhteistyötä. Kukaan ei voi yksinään pysyä kärryillä kaikista pinnan alla kuplivista signaaleista vaikutuksineen. Siksi osaamisen jakaminen ja yhteistyö esimerkiksi oppilaitosten ja kolmannen sektorin välillä korostuu.

Lasten ja nuorten säätiö haluaa olla ennakoiva tulevaisuusorganisaatio, joka rakentaa yhdessä nuorten kanssa parempaa maailmaa. Tässä työssä koulut, kunnat ja yritykset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita nuorten toiveiden kuulemiseksi ja toteuttamiseksi.

Tulevaisuustaitoja vaaditaan myös sen hahmottamiseen, miten maailma ympärillämme muuttuu ja miten minä voisin olla mukana yhteisiä ongelmia ratkaisemassa. Teknologian kehitys ja muut megatrendit mullistavat työelämää haastaen meidät jatkuvasti kysymään itseltämme: keitä oikeastaan olemme ja mikä on meidän arvomme toisille? Kun nuoret saavat työkaluja muutoksen vaikuttavien voimien tunnistamiseen, on heidän helpompi ymmärtää, miksi esimerkiksi sellaiset taidot kuin kriittinen ajattelu, empatia, luovuus, sosiaaliset taidot ja oppimaan oppimisen taidot ovat tulevaisuuden supervoimia.

Kirjoittaja Mari-Anne Arpiainen työskentelee Lasten ja nuorten säätiössä asiantuntijana Sanoita parempi maailma- ja Taidot elämään -hankkeissa.

Sirkusohjaaja löytää nuorten kanssa jokaiselle tärkeän roolin

Maahanmuuttajataustaisille nuorille pidetyissä sirkustyöpajoissa ratkaisut kielimuurin ja kulttuurierojen ylittämiseen löytyvät sirkuksen tekemisestä itsestään. 

“Jonkun verran käännämme sanoja esimerkiksi englannin tai venäjän kielelle, mutta jos yhteistä kieltä ei ole, ymmärtäminen syntyy suurimmaksi osaksi elekielellä. Fyysinen tekeminen tuo kaikki tasavertaisempaan tilanteeseen, kun ymmärretyksi tuleminen ei vaadi sanoja. Oppiminen tapahtuu liikettä matkimalla”, sirkusohjaaja Oona Möller sanoo. 

“Kaikilla sirkustyöpajoihin osallistuvilla nuorilla ei välttämättä ole aikaisempaa kokemusta harrastamisesta tai liikunnallisesta toiminnasta. Heille on luontevampaa tulla sirkustyöpajoihin vaikkapa farkut jalassa, vaikka olisimme etukäteen pyytäneet liikuntaan sopivaa varustusta”, taidekoulun rehtori Ulla Särkinen kertoo. 

“Esimerkiksi ihmispyramidia ei ole turvallista lähteä tekemään sukat jalassa, mutta osallistujalla saattaa olla uskonnollisia syitä, joiden vuoksi hän ei voi olla paljain jaloin. Sirkustyöpajoissa jokaisella on aina vapaus olla tekemättä sellaista, mikä ei tunnu itsestä hyvältä. Mietimme yhdessä jokaiselle sopivan tavan osallistua, kaikille löytyy jokin tärkeä rooli. Jos osallistuja ei esimerkiksi voi kiivetä pyramidiin, hän voi olla näyttämässä muille mallikuvaa tai ottaa valokuvan valmiista pyramidista”, Möller sanoo. 

Sirkustyöpajoja ohjatessaan Möller on tottunut sovittamaan sirkustyöpajojen toimintaa vaihtuviin tilanteisiin. 

“Pidimme työparini kanssa sirkustyöpajaa vastaanottokeskuksessa asuville valmentavan perusopetuksen opiskelijoille Joutsenon koululla. Heidän tilanteensa ja asumisjärjestelynsä saattoivat muuttua nopeastikin, ja ryhmämme jäsenet vaihtuivat todella paljon toiminnan aikana. Omat haasteensa ryhmän ohjaamiseen toi se, kun emme tienneet, milloin joku lähtee ja milloin tulee uusia osallistujia. Ryhmässä saattoi olla esimerkiksi jo kuusi viikkoa jongleerausta harjoitelleita ja ensimmäistä kertaa mukana olevia. Aluksi annoimme edistyneempien harjoitella itsenäisesti ja keskityimme vasta-alkajien ohjeistamiseen. Lopulta tavoitteena oli kuitenkin löytää kaikille sopivia harjoitteita, jotta ryhmä pääsi myös yhteisen tekemisen äärelle”, Möller kertoo.

Kohtaamisen paikkoja ja toiminnan juurruttamista 

Möller ja Särkinen ovat huomanneet, että sirkustyöpajat ovat tuoneet maahanmuuttajataustaisille nuorille tärkeän vastapainon muuhun arkeen. 

“Kun nuoret ovat vasta asettautuneet uuteen maahan, elämä täyttyy kielen pänttäämisestä ja muista haastavista asioista. Hauska tekeminen sirkustyöpajoissa toimii hyvänä vastapainona ja kohtaamisen paikkana”, Särkinen sanoo. 

“Yhteiset pelit ja leikit ovat olleet todella innostavia. Nuorista on ollut hienoa päästä tekemään asioita porukkana. Lisäksi jokaisen on mahdollista saada kokemus siitä, että on hyvä jossain. Nämä onnistumisen kokemukset ovat kasvattaneet nuorten itsetuntoa”, Möller kertoo. 

Yhteistyö sirkustoimijan ja koulujen välillä on toiminnan onnistumisen kannalta arvokasta. Suuri onnistuminen on, kun hankkeen myötä sirkustoiminta juurtuu osaksi laajempia rakenteita. 

“Maahanmuuttajataustaiset nuoret tulevat parhaiten mukaan toimintaan, kun sirkustyöpajat saadaan suunniteltua osaksi koulupäivää. Tässä myös luokan oman opettajan innostuminen ja motivaatio ovat tärkeässä roolissa, sillä se heijastuu myös oppilaisiin”, Möller sanoo. 

“Viime syksynä emme päässeetkään aloittamaan uutta sirkusryhmää Joutsenon koulussa, sillä ryhmän nuoret eivät kuuluneet tämän hankkeen kohdeikäryhmään. Koulu halusi kuitenkin jatkaa hyvin käynnistynyttä yhteistyötä ja päätti ottaa sirkustyöpajan seitsemäsluokkalaisten valinnaiskurssiksi”, Särkinen iloitsee. 

Lasten ja nuorten säätiön Sirkuksesta siivet elämään -toiminnan tavoitteena on lisätä maahanmuuttajanuorten osallisuuden tunnetta vahvistamalla kielenoppimista, itseluottamusta ja elämäntaitoja sosiaalisen sirkuksen keinoin. Vuosina 2018–2020 toteutettavaa hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja osallistuvat kunnat. 

Taide on hyvinvointia

“Koulutus on tehokkain ase, jota voimme käyttää muuttamaan maailmaa” – Nelson Mandela.

Naatange Art La -hanke, eli NAL, on Lasten ja nuorten säätiön 2017 Senegalissa käynnistämä ja toteuttama nelivuotinen kehitysyhteistyö- ja koulutushanke. Hankkeen turvin lisäkoulutetaan syrjäytymisvaarassa ja haasteellisessa elämäntilanteessa eläviä nuoria yrittäjyyteen ja ammattimaiseen toimijuuteen, jotta heillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus työllistää ja elättää itsensä taiteilijoina ja osin myös pedagogeina.  

Koska HUMAKilla on Lasten ja nuorten säätiön kanssa sopimus lähettää vuosittain kaksi opiskelijaa viestintä- ja hankeharjoitteluun, tarjoutui meille yhteisöpedagogi- ja viittomakielen tulkkiopiskelijalle mahdollisuus lähteä mukaan hankkeeseen. 

Matkamme päämääränä oli tavata ja haastatella hankkeen nykyisiä ja jo valmistuneita opiskelijoita. Dokumentoimme ja tallensimme opetustuokioita, teimme “menestystarina”-haastatteluja sekä kuvasimme materiaalia Suomessa julkaistaviin artikkeleihin. Tehtäväämme varten vierailimme neljässä eri järjestötoimipaikassa: 

La Factory, joka kouluttaa musiikkialaan erikoistuvia nuoria ammattilaisia, Africulturban, josta valmistuu mainonnan ja graafisen suunnittelun taitajia, Vammaisjärjestö HandiEco, joka kouluttaa nuoria muodin ja suunnittelun huipulle, Sencirk, joka kouluttaa nuoria sosiaalisen sirkuksen ammattilaisiksi sekä esiintyviksi sirkustaiteilijoiksi.

Näiden edellä mainittujen kumppanijärjestöjen puitteissa toimii neljä erillistä taideopetusohjelmaa ja niihin liittyvää yrittäjyyskoulutusta, jota koordinoi Senegalissa Lasten ja nuorten säätiön pääkumppanijärjestö Synapse Center.  

La Factoryssa tapasimme muun muassa rap-muusikoita, jotka haluavat käyttää oppimaansa kyläyhteisön hyväksi. Sirkuskoulutuksesta valmistunut nuori kertoi vievänsä sosiaalista sirkusta niihin ympäristöihin, joissa siitä on voimauttavaa hyötyä yhteisölle. Tapasimme myös vammaisia nuoria, joille kädentaidot voivat antaa mahdollisuuden ansaita elantonsa kerjäämisen sijaan.  

Joillakin nuorilla oli tavalliset nuoren ihmisen haaveet maailman valloittamisesta ilman ideaa siitä, miten omaa yhteisöä voisi auttaa koulutuksen jälkeen. Nämä haaveet ovat toki tärkeitä perheyhteisön kannalta, sillä perinteisesti se, joka saa koulutuksen ja työpaikan, elättää usein koko perhettä, johon ei afrikkalaisessa kulttuurissa kuulu vain ydinperhe, vaan lähes koko suku. 

Joissain puheenvuoroissa tuli esiin haave päästä Eurooppaan. Tässä syntyi oiva tilaisuus palauttaa nuoret maan pinnalle kertomalla, ettei länsimaissa käsityöläisen elämä ole helppoa, tuskin edes mahdollista. Keskustelimme siitä, että on ehdottomasti järkevämpää itseään, perheyhteisöä ja koko yhteiskuntaa ajatellen jäädä kotimaahan menestymään. 

Hankkeeseen osallistuminen oli meille molemmille opettavainen, hieno ja ainutlaatuinen harjoittelukokemus. Vaikka olemme molemmat matkustelleet jonkin verran ja Afrikka on tuttu meille molemmille, toi tämä hanke aivan uuden näkökulman katsoa Länsi-Afrikkaa ja sen tulevaisuuden mahdollisuuksia.  

Se, että tapasimme Africulturbanissa nuorukaisen, joka tekee valistustöitä muusikoiden parissa tekijänoikeuksista puhumalla, loi toivoa siitä, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni muusikko voi elättää itsensä musiikilla. Yllättävää ja ilahduttavaa oli se, miten moni tapaamistamme ihmisistä puhui englantia, jopa muutama luku- ja kirjoitustaidoton. Senegalissa on selvästi ymmärretty se, että kansainvälinen yhteistyö ja menestyminen vaatii kielitaitoa. Hämmentävää oli kuulla, että Senegalissa ei nettiyritysten tarvitse maksaa veroa lainkaan, kun Suomessa pienyrityksiäkin verotetaan aika ankarasti.  

Senegalilaisten nuorten terveiset suomalaisille nuorille olivat: ”Yhteisössä on voimaa!”. Suomalaisten nuorten kanssa työskennellessä voisi ottaa käyttöön entistä enemmän taide- ja muuta ryhmätoimintaa, ja nimenomaan juuri sellaisia tekemisen muotoja, joista nuoret ovat kiinnostuneita. Syrjäytymisen ehkäisyyn yhteisöllinen, ryhmissä tapahtuva kiinnostava toiminta on juuri omiaan. Ryhmän jäsenet voivat kannatella auttaa toinen toisiaan ja yksilö voi jakaa osaamistaan muiden hyödyksi ja siten tuntea itsensä tärkeäksi osaksi yhteisöään.  

NAL on hieno ja vaikuttava projekti, jonka soisimme jatkuvan ja mahdollistavan myös jonkin asteisen seurantajakson ammattiin ja yrittäjyyteen valmistuneille nuorille. Pohdimmekin dystopiaa, jossa epäonnistumisien lannistama nuori ei näe mahdollisuuksiaan, vaan luopuu haaveistaan ja lakkaa etsimästä uusia ratkaisuja menestymisensä eteen. Tällöin arvokas koulutus saattaa valua hukkaan, jos nuori ei saa tarvitsemaansa tukea.

Kuva: Outi Varppee.

HUMAKin opiskelijat Sointu Condé ja Outi Varppee osallistuivat Lasten ja nuorten säätiön Senegal-hankkeeseen.

Tulevaisuuskoulu liittyy Lasten ja nuorten säätiöön

Lasten ja nuorten säätiön vuonna 2019 voimaan astuneen uuden strategian myötä työssämme on nyt voimakas katse tulevaisuuteen. Se tarkoittaa, että huomioimme toiminnassamme aiempaa vahvemmin yhteiskunnan muutokset ja tarjoamme samalla nuorille välineitä, joiden avulla he pystyvät rakentamaan merkityksellistä tulevaisuutta nopeasti muuttuvassa maailmassa. 

”Tulevaisuuskoulun työlle on valtava tarve, joka tulee kasvamaan entisestään. Liittyminen Lasten ja nuorten säätiöön tarjoaa mahdollisuuden selvästi aiempaa laajempaan työhön nuorten tulevaisuustaitojen vahvistamiseksi”, kertoo Tulevaisuuskoulun toiminnanjohtaja Otto Tähkäpää.

Tulevaisuustaitojen opettaminen nuorille on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan. Esimerkiksi lukion uusi opetussuunnitelma nostaa tulevaisuustaidot isosti osaksi lukio-opetusta. Tulevaisuuskoulun tavoitteena on antaa kaikille lapsille ja nuorille valmiudet kohdata epävarma ja nopeasti muuttuva tulevaisuus. Nuorten parissa tehtävän työn lisäksi sen työ keskittyy opettajien ja muiden kasvattajien kouluttamiseen. 

Lasten ja nuorten säätiö teki vuoden 2019 aikana tiivistä yhteistyötä Tulevaisuuskoulun kanssa. Pidimme yhdessä työpajoja ja teimme muun muassa laajaa julkisuutta saaneen Suomi2050-selvityksen.

“Yhteistyön aikana huomasimme, että yhdessä voimme saada aikaan entistä isompia vaikutuksia. Tulevaisuuskoulun liittyminen säätiöön on meille hieno mahdollisuus laajentaa kansainvälisestikin uniikista toimintamallista yhteiskunnallisesti entistä merkittävämpi”, sanoo Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja Olli Alanen. 

Viisi vinkkiä opiskelijalle stressin vähentämiseen

Hei, olen Mirjam Erkamaa toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Turusta. Olen tehnyt tänä syksynä paljon töitä nuorten parissa ja havainnut ilmiön, että nuoret stressaavat helposti. Olen ollut mukana mm. coach-toiminnassa syksyllä 2019 VALMA-nuorten kanssa. Nuorten kanssa olen päässyt kokeilemaan erilaisia keinoja, jotka voivat auttaa stressin lievittämiseen.

Nuoren arki on hektistä. Lähiopetus on vähentynyt ja opiskelu jää yhä enemmän opiskelijan harteille. Opiskelijan pitää olla itse vastuussa siitä, että tehtävät on tehty ajoissa ja kurssit saadaan suoritettua. Tehtäviä ja deadlineja tulvii joka ikkunasta. Lisäksi omaa elämää pitäisi hallita. Miten ehdin harrastaa? Entä suhteiden ylläpitäminen? Myös raha-asiat mietityttävät opiskelijaa. Miten tulen toimeen tuilla? Pitääkö minun tehdä töitä opintojen keskellä? Stressaavaa eikö vain? Miten stressiä voisi vähentää? Sitä tulee harvemmin ajateltua arjen kaaoksen keskellä. Tässä viisi vinkkiä vähentämään stressiä opintojen aikana:

1. Hoida yksi asia kerrallaan

Tehtävät voivat kasaantua helposti, koska niitä saattaa tulla melkoinen määrä opiskelijalle kerralla. Yritä hoitaa yksi asia kerrallaan pois järjestyksestä. Näin helpotat opintojen kasaantumista. Apuna voit käyttää kalenteria tai ToDo -listaa.

2. Ota puheeksi

Älä patoa tunteitasi. Sen sijaan keskustele asiasta läheistesi kanssa. Tämä ei tarkoita ongelmissa rypemistä vaan niiden ratkomista. Voit keskustella opinnoista aiheutuvasta stressistä myös opettajan, kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Keinoja varmasti keksitään stressin lievittämiseen, kunhan asian ottaa puheeksi!

3. Pura stressiä hengittämällä

Hengitysharjoitukset ja mindfullness lievittävät tutkimusten mukaan stressiä. Lisähappi saa hengityksen rauhoittumaan.

4. Pura stressi liikkumalla

Stressin purkamiseen löytyy pitkä lista erilaisia keinoja. Yritä löytää itsellesi toimiva keino. Liikunta on monille väline stressin lievitykseen. Esimerkiksi kävely auttaa selvittämään päätä ja tehostaa endorfiinien eritystä, mikä itsessään jo vähentää stressihormoneja. Tutkimusten mukaan kävely puistossa tai missä tahansa vihreällä alueella saa aivot menemään meditatiiviseen tilaan.

5. Anna itsellesi aikaa

Opiskelijan arki on kiireistä, mutta pitää muistaa ottaa myös aikaa itselleen. Tee jotain sellaista, mitä nautit. Oman ajan ottaminen voi olla vaikea sovittaa aikatauluun. Bussissa, junassa tai raitiovaunussa ajan voi käyttää hyödyksi. Lue hyvää kirjaa, neulo, kuuntele musiikkia tai podcasteja. Mikä toimii sinulle? Lue lisää Taidot elämään -toiminnasta.

Sampo lahjoitti Lasten ja nuorten säätiölle 50 000 euroa – kiitos kaikille tämän vuoden tukijoillemme!

“On ilahduttavaa, että tänä vuonna niin moni yritys päätti tukea juuri meitä. Työmme ei olisi mahdollista nykyisessä laajuudessaan ilman lahjoituksia. Yritysten tuen avulla pystymme vaikuttamaan myönteisesti monen nuoren tulevaisuuteen”, sanoo Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja Olli Alanen.

Lasten ja nuorten säätiö työskentelee sen eteen, että jokainen nuori tuntisi elämänsä merkitykselliseksi. Tavoitamme vuosittain yli 20 000 nuorta. Tämän vuoden aikana olemme esimerkiksi tarjonneet nuorille positiivisia kokemuksia työelämästä, vahvistaneet työpajoissa nuorten uskoa itseensä ja tulevaisuuteensa soveltavan taiteen menetelmillä ja pysäyttäneet koko Suomen lukemaan Read Hourin ajaksi. 

Kiitos, kun uskotte kanssamme, että sijoitus nuoreen on sijoitus tulevaisuuteen: 

A-lehdet, Aller Media, Alma Media, Bauer Media, Biogen Finland, BookBeat, Danske Bank, Day Off, Deloitte, Dentsu Aegis Network, Endemol Shine, Froneri Finland, Förlaget, Into-Digital, Isobar, Keskisuomalainen, Lassila & Tikanoja, Lindström, LSTV design, McDonald’s, Mediateko, Meltwater, Monster, Moomin Characters, Musti ja Mirri, Nokia, Otavamedia, PMC Hydraulics, Sampo, Sanoma Media Finland, SEK, Storytel, Tieto, UPM-Kymmene, Valmet, VMP, WSOY, Yle.

Vararehtori iloitsee, kun nuoret uskaltavat näyttää piilevät kykynsä

Kaikille avoimessa välituntisirkuksessa koulumme nuoret kokeilevat erilaisia sirkusvälineitä ja harjoittelevat sirkusohjaajien avustuksella monenlaisia taitoja. Välituntisirkus saapuu liikuntasaliimme kerran viikossa iltapäivän pitkän välitunnin ajaksi.

Sorin Sirkuksen ohjaajat pitävät välituntisirkusta koulussamme nyt toista vuotta, ja toiminta on lähtenyt hienosti rullaamaan. Alkuvaiheessa innokkaimpia osallistujia olivat maahanmuuttajataustaiset tytöt, ja tänä vuonna mukaan on tullut paljon poikia. Aikaisemmin liikuntasalissa pelaaminen oli enemmänkin yhdeksäsluokkalaisten juttu, mutta välituntisirkukset ovat madaltaneet myös nuorempien oppilaitten kynnystä käyttää tilaa välituntien aikana. Se on hieno juttu.

Arvelen, että ne, jotka ovat tehneet näillä pitkillä välitunneilla jotain muuta kuin istuneet puhelimiensa ääressä, ovat loppupäivän paremmassa vireystilassa. Välituntisirkukseen tulee oppilaita eri luokista, joten vaikutus ei näy vain yksittäisessä ryhmässä. Uskon, että tällainen aktiivinen tekeminen keskellä päivää näkyy positiivisesti sirkustoimintaan osallistuneiden nuorten jaksamisessa ja mielialassa.

Sirkus tuntuu olevan nyt nosteessa alueellamme. On hienoa, että nuoret voivat osallistua myös harrastustoimintaan, johon ei tarvitse hakea pääsykokeilla. Harrastuksen ei tarvitse aina olla niin tavoitteellista, tärkeämpää on päästä kokemaan harrastamisen iloa. Sorin Sirkus tekee Lasten ja nuorten säätiön hankkeen kautta arvokasta työtä tulemalla kouluumme ja rakentamalla yhteyksiä nuorten kanssa. Sirkusohjaajien tuoma ammattitaito ja positiivinen aikuiskontakti luovat mahdollisuuksia sille, että nuoret uskaltavat näyttää piilevät kykynsä.

Välituntisirkuksen toteuttaminen on koulumme näkökulmasta todella vaivatonta. Meidän on tarvinnut lähinnä huolehtia, että tieto välituntisirkuksesta on näkyvillä käytävien näytöillä ja muissa koulun tiedotuskanavissa. Nuoret tulevat itsenäisesti liikuntasaliin, jossa sirkusohjaajat ovat valmiina välineiden ja toimintaideoiden kanssa. Hankkeen päätyttyä olemme suunnitelleet erilaisia sirkusvälineitä sisältävää sirkusboksia, jonka oppilaat voisivat ottaa pitkän välitunnin ajaksi esiin ja jatkaa itsenäisesti nyt muodostunutta perinnettä. Muutama oma opettajammekin on innostunut sirkustoiminnasta. Parasta tietysti olisi, että saisimme jatkossakin innostavia sirkusammattilaisia välitunneille tekemään sirkusta yhdessä nuorten kanssa!

Sari Kolari, vararehtori
Hatanpään koulu

Hatanpään koulun oppilaat kertoivat syyskuussa Aamulehdelle, kuinka välituntisirkustoiminta on tuonut ystäviä ja iloa elämään. Lue nuorten ajatuksista täältä!

Osana Lasten ja nuorten säätiön Sirkuksesta siivet elämään -hanketta Sorin Sirkus järjestää välituntisirkuksia Tampereella Hatanpään, Etelä-Hervannan ja Juhannuskylän kouluissa. Hankkeen tavoitteena on lisätä maahanmuuttajanuorten osallisuuden tunnetta vahvistamalla kielenoppimista, itseluottamusta ja elämäntaitoja sosiaalisen sirkuksen keinoin. Vuosina 2018–2020 toteutettavaa hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto, Lasten ja nuorten säätiö ja osallistuvat kunnat.

Nuorten kohtaaminen innosti ja herätti ajattelemaan

Kesän vaihtuessa syksyyn ja ensimmäisten lehtien muuttaessa väriään sain mahdollisuuden erilaiseen työpäivään. Pääsin kohtaamaan nuoria pääkaupunkiseudun suurimmassa ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, jonka kanssa työnantajamme oli sopinut vapaaehtoistyön toteuttamisesta. Olin keskustellut järjestäjän kanssa päivän kulusta, mutta lähdin koulua kohden aamulla kuitenkin mietteliäänä ja epävarmana, joskin täynnä intoa ja suuria odotuksia.

Ensikohtaaminen opiskelijoiden kanssa jännitti puolin ja toisin. Löysimme kuitenkin pian yhteisen sävelen ja minut otetiin ystävällisesti mukaan porukkaan. Jään murruttua saimme erinomaisia keskusteluja aikaan. Puhuimme muun muassa siitä, mitä tapahtuisi jos raha loppuisi maailmasta, mitä tarkoittaa budjetti ja miksi omasta taloudesta kannattaa pitää huolta.

Nuoret saivat miettiä kysymyksiä yhdessä, pareittain ja minun kanssani. Keskusteluista nousi esiin hyvin mielenkiintoisia näkökulmia, kriittisiäkin kommentteja ja runsaasi kysymyksiä. Totesimme yhteen ääneen, että nämä ovat hyvin tärkeitä asioita, joista kannattaa keskustella.

Nuorten kohtaaminen oli samalla hyvin innostavaa, joskin myös ajatuksia herättävää. Kaikki eivät ponnista samoista lähtökohdista ja toisille muille itsestään selvät asiat voivat olla hankalia. Koin suurta mielihyvää siitä, että sain jakaa omaa osaamistani nuorten kanssa, jotka selkeästi tuntuivat saavan keskusteluista uutta energiaa. Toisaalta kohtaamiset olivat minulle hyvin opettavaisia.

Raha-asioista ei aina ole helppo puhua, eikä yhtä oikeaa tapaa käsitellä asioita välttämättä ole. Jokaiselle tekisi hyvää hetken aikaa miettiä, miltä oma talous näyttää, miten on varautunut mahdollisiin elämän hankaliin tilanteisiin ja mitä varten oikeastaan kannattaa säästää.

Antoisa päivä jäi syvästi mieleeni hyvin positiivisena kokemuksena. Lähtisin koska tahansa uudestaan kohtaamaan opiskelijoita. Jos kaikki annamme osan itsestämme muiden hyväksi, voisimme auttaa, vaikuttaa ja saavuttaa suuria asioita.

Hyväntekeväisyyttä voi tehdä hyvin monella tavalla, mutta oman osaamisen jakaminen ei maksa mitään ja saattaa antaa toiselle ihmiselle juuri ne oikeat eväät oman tulevaisuuden suunnittelun selkeyttämiseen. Tulen muistamaan päivän nuorten kanssa hienona kokemuksena, joka ei missään tapauksessa jää viimeiseksi.

Linda Corin osallistui Danske Bankin vapaaehtoisena Taloudellinen mielenrauha -työpajoihimme Ammattiopisto Livessä. Työpajat ovat osa Oma talous haltuun -hanketta, jonka mahdollistaa Danske Bank.

Read Hour -kampanja pysäytti suomalaiset lukemaan

Lasten ja nuorten säätiön ja media- ja viestintäalan yhteisen Read Hour -kampanjan tavoitteena oli pysäyttää koko Suomi lukemaan tunniksi kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9. Keräsimme kampanjan aikana dataa sen onnistumisesta. Kokosimme yhteen muutamia kohokohtia.

”Kampanja ylitti odotuksemme. Erityisen ilahtuneita olimme siitä, miten moni koulu ja nuori lähti mukaan. Ensi vuonna aiomme vankistaa Read Hourin asemaa kansallisena juhlapäivänä, joka kunnioittaa lukemista 8.9.”, sanoo Lasten ja nuorten säätiön Hanna Koskenkangas.

Kampanjavideon näki yli miljoona

Read Hour -kampanjavideon katsojamäärä Ylen kanavilla oli 1,5 miljoonaa. Lisäksi sitä katsottiin verkossa yhteensä kymmeniätuhansia kertoja. Televisio-ohjelmista Read Hour näkyi ainakin Big Brother -talossa, Puoli Seitsemän -ohjelmassa ja uutislähetyksissä.

Tuhannet nuoret pysähtyivät lukemaan

Kysyimme kouluverkostoltamme, ja kyselyn mukaan varmuudella yli 6 000 nuorta ympäri Suomen vietti Read Houria. Kyselymme ja sen vastaukset kattoivat vain murto-osan Suomen kouluista, joten todellinen luku lienee suurempi. Myös varsinaisen Read Hour -päivän jälkeen on kouluissa vietetty lukutunteja.

#ReadHour innosti mukaan somessa

Kampanjan aikana #ReadHour mainittiin lähes 6 000 sosiaalisen median päivityksessä. Päivitykset saivat potentiaalisesti jopa 14 miljoonaa katselukertaa. Erityisesti Read Hour -tunnin aikana some täyttyi lukuvinkeistä ja lukevien ihmisten kuvista.

Päättäjät innostuivat mukaan

Kampanjan suojelijana oli Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Presidenttipari myös twiittasi Read Hourista ja kannusti ihmisiä mukaan. Lisäksi ainakin ministerit Maria Ohisalo ja Li Andersson osallistuivat sosiaalisessa mediassa tempaukseen.

Media kirjoitti kampanjasta lähes 60 juttua

Digitaalisissa uutismedioissa kirjoitettiin kahden kampanjaviikon lähes 60 uutista Read Houriin liittyen ja siihen viitattiin myös television uutislähetyksissä. Kampanjan avauspäivänä kampanjan taustatahot olivat vieraana Ylen Aamu-tv:ssä. Lisäksi kampanjan aikana Read Hourin projektipäällikköä haastateltiin neljään radiolähetykseen.

70 vaikuttajaa piti lukuteemaa esillä omissa kanavissaan

Kutsuimme kampanjaan mukaan kymmeniä eri aloilta julkisuudesta tunnettuja vaikuttajia. Mukana olivat:

Adikia, Aida, Anna Puu, Anna Saivosalmi, Antti Reini, Armi Toivanen, Christoffer Strandberg, Eicca Toppinen, Eino ja Aapeli, Elia Leino, Elina Knihtilä, Elisabeth Rehn, Emma Salokoski, Esko Kyrö, Essi Hellén, Hanna Teerialho / Hannas Home -blogi, Rauhatäti, Hanna-Maria Seppälä, Hanne Valtari / Lähiömutsi -blogi, Hatsolo, Heikki Kuula, Henriika Tulivirta, Iina Hyttinen, Janita Autio, Janne Ruokonen, Jasmin Muurinen, Jenni Rotonen / Pupulandia -blogi, Jodarok, Jonna Tervomaa, Joonas Pesonen, Kaisa Ojala, Kaj Kunnas, Katja Kettu, Kevin Lankinen, Kimmo Ohtonen, Krista Kosonen, Laurrenna, Laura Peippo, Maaret Kallio, Manuela Bosco, Maria Veitola, Marko Suomi, Meeri Koutaniemi, Kalenterikarju, Mimosa Willamo, Niina Oivo / Kuiskauksia -blogi, Niina Pajunen / Niinapaju -blogi, Noora Räty, Olavi Uusivirta, Pamela Tola, Paula Vesala, Peter Franzen, Pihla Viitala, Riikka Uusitalo, Riku Nieminen, Robson Lindberg, Ronja Salmi, Samuli Vauramo, Sanna Kämäräinen, Satu Kylmämetsä / Life with Satu -blogi, Sebastian Rejman, Signmark, Susanne Päivärinta, Tomi Kaukinen, Tommi Korpela, Tommy Lindgren ja Uniikki.

Kampanjan tuloksista voit lukea myös tästä Markkinointi & Mainonta -lehden jutusta.

Lue lisää: nuori.fi/readhour

Erityisopettaja Jari Vartiaisen mielestä talous on tärkeä aihe koulussa

”Meidän normaalissa opetuksessamme rahakeskustelu lähtee siitä, millaista palkkaa työstä saa, miten siitä menee verot ja muut maksut ja paljonko vaikkapa asuminen maksaa. Siksi oli tärkeää, että Taloudellinen mielenrauha -työpajoissa pääsimme kiinni erilaiseen ja opiskelijoiden näköiseen näkökulmaan: millainen on heidän suhteensa rahaan. Tai mitä jos raha loppuisi maailmasta? Käsittelemämme teemat nousivat nuorten ajatuksista. 

Vaikka käsittelimme työpajoissa rahaa, ajattelen, että yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää opiskelijoilleni oli saada oppia työskentelystä. Täällä ammatilliseen koulutukseen valmistavalla linjalla, eli VALMA-linjalla, pyrimme aina pitämään mielessä erilaiset työvaiheet. Ensin suunnitellaan, sitten toteutetaan ja lopuksi arvioidaan. Työpajoissa tämä toteutui konkreettisesti. Lisäksi opiskelijat joutuivat opettelemaan ryhmätyötä ja olemaan joustaviakin.” 

Työpajat huipentuivat elokuvafestareihin 

“Opiskelijat valmistivat ryhmissä digitarinan eli lyhytelokuvan. Huomasin, että nuoret hahmottivat työpajojen aikana, kuinka tärkeää suunnitelman tekeminen oli. Millaisia kuvia videolle tulee, entä mikä on videon tarina? Kun video oli työstetty loppuun, oli yhtä tärkeää katsoa lopputuotokset yhdessä. Uskon, että opiskelijoiden positiivinen mielikuva työpajoista syntyi erityisesti yhteisestä ’elokuvafestarista’. Kokemus oli itsellenikin hieno. 

Olin yllättynyt siitä, kuinka keskittyneesti opiskelijat jaksoivat työskennellä. Siihen vaikutti varmasti mielenkiintoisen tekniikan, eli videoeditointiohjelman käyttö. Suunnitelmien tekeminen paperilla ja kynällä oli paljon takkuisempaa kuin tietokoneella työskentely. Hyödynnämme ehkä yleisesti liian vähän sitä, että opiskelijoiden tuotokset voivat olla myös multimediatuotoksia. 

Itse ajattelen, että rahan ja talouden käsittely koulussa on tärkeää. Toivon, että tämä erilainen työskentely aiheen parissa luo kiinnostusta muille oppitunneille, kun käymme läpi oman talouden, rahan ja omien asioiden hoitamisen merkitystä.”

Taloudellinen mielenrauha -työpajat mahdollistaa Danske Bank ja ne ovat osa Oma talous haltuun -talouskasvatushanketta. Danske Bankin vapaaehtoiset työntekijät osallistuvat työpajatyöskentelyyn yhdessä nuorten kanssa. Jari Vartiainen työskentelee Ammattiopisto Livessä, jossa hän ja hänen opiskelijansa osallistuivat toimintaan.

Mun polku -valmentajat: ”Näissä unelmissa asuu rohkeus, näissä nuorissa on rohkeus”

Kolme nuorta, kolme tarinaa ja kolme unelmaa. Matkaa ja askelia kohti oman tulevaisuuden polkua. Oivalluksia ja inspiraation äärellä tapahtuvia kohtaamisia. Koskettavia ihmisen näköisiä tarinoita. Tilanteisiin heittäytymistä avoimena hetkelle ja kohtaamiselle sellaisenaan. Rohkeuden säveliä mukailevan taajuuden kanssa matkaamista. 

Mitä tapahtuu, kun omalle unelmalle antaa kasvot? 

Kun unelma saa tilaa kasvaa ja kehittyä, vahvistua. Kun joukko ihmisiä istuu toistensa vierelle ja ihmisen kokoinen tila ylettyy joka suuntaan. Kun kolme toisilleen tuntematonta nuorta jakavat palan itsestään, tietämättään tulevasta, ja antavat arvoa ohjelman tälle hetkelle. Kun odotukset saavat sanoin ilmastavan muodon tai sanoista kumpuava liekki pureutuu syvemmälle. Kun kysymysten ympärille muodostuu vastauksia. Kun kysymykset synnyttävät uusia kysymyksiä. Kun kohtaamisten tuoma innostus saa unelmaa mukailevaa syvyyttä. 

Vierellä kulkijan tavoin pääsimme tukemaan näiden kolmen upean ja lahjakkaan nuoren aikuisen matkaa siinä heidän omalla polullaan. Omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan miettien. Oman hyvän elämän teemojenkin äärellä keskustellen. Rohkeuden olemukseen tutustuen ja rohkeuden keskiössä seisten. Vierellä kulkijan tavoin yhtenä tärkeimpänä elementtinään kannustaminen. Ihmisenä ihmisen vierellä matkaten. Arvoihin pohjautuvan elämän opeista ihmisen kokoista kasvua ammentaen.  

Nähden, miten oma unelma kasvaa ja kehittyy, tarkentuu. Nähden, miten kohtaamisten myötä tullut kiitollisuus vie lähemmäs omaa itseä. Nähden, miten oma itsensä riittää. Miten menneisyyttään jarrun tavoin pitänyt uskaltautuu päästämään irti kurkottaakseen kohti unelmaansa. Miten rohkeuden puuttuessa avoimuudesta virtaa saanut vahvistuu. Miten oman kasvun ja kulmakivien äärellä tullut näkyy ajatusmallien virrassa. 

Epäonnistumiset ja onnistumiset. Opit ja oivallukset siitä, miten vahva asema juuri niillä elämän myötä tulleilla epäonnistumisilla onkaan. Miten harha-askelien myötä tullut ei rajaa tai rajoita oman tulevan polun suuntaa. Miten epäonnistumisen äärellä itsessään on oppimisen ydin. Nähden ja hyväksyen sen, mistä on tullut ja millaisen matkan on jo kulkenut. Oman itsensä kanssa samalla puolella kulkemista opetellen ja taustalle tilaa ja arvoa antaen. Sallien sen olla, mikä on ollut ja siitä kasvulle kimmoketta määrittäen. 

Taustalla takana on tarina. Edessä on aika, jolloin tarina jatkuu. Tietäen, mistä on tullut ja lähtenyt. Sen vieden lähemmäs sitä, minne on menossa. Ymmärryksen myötä muutoksiin kiinni pääsemällä, kun oma polku rakentuu omalle tarinalle.  

Kun “miksi minä” saakin rohkeutta olla “koska minä”. Kun joukko aluksi toisilleen vieraita tutustuu ja elää toistensa matkalla mukana. Kun yhdessä tekeminen tukee yksilön näköistä matkantekoa. Koska ei kuka vaan, mutta hän. Riittävänä matkalleen, omalle polulleen. Unelmalleen tilaa antaen, siihen uskoa vahvistaen ja ihmisen kokoista matkaa rakentaen.  

Koska näissä unelmissa asuu rohkeus.  

Ja koska näissä nuorissa itsessään on rohkeus.  Kuva: Classic-jäätelö

”Verkostot olivat jotain, joita jo valmiiksi menestyneillä ihmisillä oli”

Kuka tahansa, joka tietää mitä haluat, voi kuulua verkostoosi ja auttaa sinua eteenpäin. 
 
Kuten monet nuoret aikuiset, olin pitkään tuuliajolla ja etsin paikkaani. Korkeakoulututkinnon puute ja vähäinen työkokemukseni tuntuivat työmarkkinoilla todella rajoittavilta tekijöiltä. Miten kukaan koskaan voisi palkata minut, jos en pystyisi riittävästi osoittamaan kykyjäni paperilla? Tunsin kyllä ihmisiä, joilla uskoakseni oli minusta positiivinen ja osaava mielikuva. En kuitenkaan uskonut sillä olevan mitään merkitystä.  

Mielessäni verkostot olivat kuitenkin jotain, joita jo valmiiksi menestyneillä ihmisillä oli. Koko idea verkostoitumisesta ei tuntunut lainkaan koskettavan minua. 
 
Ensimmäinen kokemukseni siitä, että minullakin on verkostoja, tapahtui noin viisi vuotta sitten. Työttömänä ja toimettomana päädyin kesäksi Helsingin Vamoksen toimintaan. Myöhemmin samana syksynä yksi heidän ohjaajistaan, Siisi Hirvikoski, kuuli avoimesta työharjoittelupaikasta järjestöalalla ja muisti minut.  

Yllätyin ja ilahduin yhteydenotosta. En ollut sitä ennen ymmärtänyt, että hänestä oli kesän aikana tullut osa minun verkostoani. Lähetin hakemuksen, kävin haastattelussa ja sain harjoittelupaikan. 

Pääsin näyttämään kykyni ja verkostoitumaan lisää. Se poiki minulle ennen pitkää aivan toisen alan työpaikan, jossa sain laajentaa osaamistani sydämeni kyllyydestä. Olin vihdoin päässyt näyttämään kykyni ja saanut jalkani kunnolla työelämän oven väliin. 
 
Kohtaan elämässäni varmasti vielä lisää käänteentekijöitä, mutta aion olla sitä myös muille. 

Kirjoittaja Riikka Puttonen työskentelee Lasten ja nuorten säätiössä.

Lue lisää HuippuHarkka-ohjelmasta täältä.

Kiitos, kun uskoit minuun

Missä minä olisin ilman sinua? Sitä mietin useasti kohdatessani entisiä työnantajiani, mentoreitani ja kannustajiani. Ihmisiä, jotka ovat tarjonneet mahdollisuuksia ja rohkaisseet tarttumaan niihin. 

Kesällä 2019 julkaistun e2 Tutkimuksen ”Mä koitan itse selviytyä kaikesta – tutkimus työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista” -raportin mukaan työ on tärkeä tulevaisuuden tavoite työn ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille. Työelämään kiinnittyminen koetaan kuitenkin vaikeaksi. ”Haluaisin johonkin töihin, mutta vaaditaan sitä työkokemusta, mut ku mulla ei ole sitä työkokemusta, kun en mä pääse töihin”, murehtii yksi haastatelluista nuorista.  

Myös oma työurani lähti liikkeelle takamatkalta koulukiusattuna työttömän yksinhuoltajan lapsena. Lehtien jakamisen, puhelinmyynnin ja kahvilan työntekijänä toimimisen kautta pääsin ponnistamaan toisenlaiseen tulevaisuuteen. Kiitos tästä kuuluu niille ihmisille, jotka antoivat mahdollisuuden näyttää omaa osaamistani silloinkin, kun siihen ei ollut paperilla mitään syytä.  

Tälläkin hetkellä moni nuori alkaa virittäytyä alkuvuoteen ja kesätyöpaikan etsimiseen. Itse tienatun rahan lisäksi olennaista kesätyökokemuksessa on mahdollisuus oppia omista vahvuuksista ja kiinnostuksen kohteista (HS 21.3.2019) Kesätöiden lisäksi on kuitenkin tärkeää tarjota mahdollisuuksia tutustua käytännön työelämään ympäri vuoden.  

Jos haluamme viedä nuoren tarinaa eteenpäin ja kannustaa häntä tavoittelemaan unelmiaan, pelkästään työkokemus ei riitä. Tarvitaan myönteisiä kokemuksia työelämästä. Nuoret ansaitsevat kokemuksia välitetyksi tulemisesta, yhteisöön kuulumisesta ja onnistumisesta vastoinkäymisistä huolimatta. Vaikka tilanne näyttäisi kuinka synkältä, ei kannata aliarvioida yksittäisen välittävän ihmisen voimaa (HS 5.6.2019) Jokainen kohtaaminen vaikuttaa siihen, millaiseksi nuoren tulevaisuus rakentuu. 

Jokainen meistä rakentaa elämäänsä yhdessä muiden kanssa. Ketä sinä haluaisit kiittää siitä, että hän uskoi sinuun? Miten sinusta voisi tulla toisen henkilön oman tarinan käännekohta? 

Me Lasten ja nuorten säätiössä tarjoamme tähän työvälineitä ja tukea. HuippuHarkka-konseptin avulla rakennamme siltoja paikallisten yritysten ja nuorten välille. Jos satuit lukemaan tämän jutun, tartu tilaisuuteen ja kysy meiltä lisää. Tämä voi olla se sattuma, joka tekee sinusta käänteentekijän. 

Lue lisää HuippuHarkasta: www.nuori.fi/huippuharkka

Tai ota suoraan yhteyttä Sara Peltolaan, niin suunnitellaan yhdessä, miten teidän yrityksenne voi olla osa HuippuHarkkaa: 

Sara Peltola
p. 040 745 8104
sara.peltola(at)nuori.fi 

Viittaukset: 

”Mä koitan itse selviytyä kaikesta” -tutkimus työn ja koulutuksen ulkopuolilla olevista nuorista(e2 Tutkimus 2019) 

Alle 18-vuotiaan työllistäminen on vastuullinen teko (HS 21.3.2019)

13 vuotta syrjässä elämästä (HS 5.6.2019)

Opinnäytetyö tukee Valma-opiskelijoiden työharjoittelun järjestämistä yrityksissä

Tuomas Tirkkonen teki opinnäytetyönsä Lasten ja nuorten säätiön koordinoimaan Alku-hankkeeseen. Opinnäytetyö esittelee verkostomaisen toimintamallin yrityksen, Lasten ja nuorten säätiön ja Valma-koulutuksen väliseen yhteistyöhön. Valma-koulutuksella tarkoitetaan ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta, jota järjestetään ammattioppilaitoksissa.

Toimintamallin kehittämisprosessissa oli mukana Lasten ja nuorten säätiön henkilökuntaa ja yhteyshenkilöt Valma-koulutuksesta ja yhteistyöyrityksestä. 

Alku-hankkeen puitteissa Lasten ja nuorten säätiö lanseerasi marraskuussa 2019 HuippuHarkka-konseptin, joka tarjoaa nuorille onnistumisen kokemuksia työelämästä. Samalla yritykset saavat osaamista ja menetelmiä nuorten kohtaamiseen ja ohjaamiseen. 

Nyt valmistunut toimintamalli antaa tuen HuippuHarkkaan kuuluvien työharjoittelujaksojen järjestämiseen. Mallin kehittäminen jatkuu Lasten ja nuorten säätiössä, kun mukaan otetaan muut konseptin osa-alueet kuten yritysten työntekijöiden vierailut oppilaitoksiin ja nuorten vierailut yrityksiin. Myös toinen HuippuHarkan kohderyhmä eli Ohjaamoiden kautta tavoitettavat nuoret huomioidaan jatkokehittämisessä.

Lue koko opinnäytetyö ja tutustu toimintamalliin: 

Tirkkonen, Tuomas (2019). Verkostomainen toimintamalli Valma-opiskelijoiden työharjoitteluiden järjestämiseksi yrityksissä. Laurea-ammattikorkeakoulu. Tutustu opinnäytetyöhön täällä. 

Vår praktikant Tea: Hur skulle mitt liv se ut, om jag hade hittat mina styrkor tidigare?

Under min praktik har jag fått koordinera Dreams svenskspråkiga verksamhet samt delta i utvecklingen och förverkligandet av Finlands första Read Hour -läskunnighetskampanj. Jag har fått insikt i talrika projekt där olika konstnärliga metoder tillämpas för att ge ungdomar en bättre förståelse av sina egna styrkor och passioner, sin potential och sin kapacitet. Jag har fått se vad stiftelsens verksamhet ger ungdomar, och mitt inre barn har kvidit av avundsjuka.

”Varför ordnade ingen sådana här skolbesök/workshoppar/stödstrukturer för mig när jag var yngre?” klagar det inre barnet. Hur skulle mitt liv se ut nu, om jag hade hittat mina styrkor och passioner tidigare? 

Skådespelaren och dreamstern Krista Kosonen har på sina Dreams skolbesök talat om att det man ser som sina svagheter egentligen också kan vara ens styrkor. Det här är en tanke som väckts även hos mig under min praktik, och ett råd jag också skulle ge till ungdomar som söker efter en riktning i livet. 

Titta runt omkring dig just nu, på ditt liv som det är och som det hittills varit. Vilka brister har du upplevt? Vad önskar du att hade varit bättre, och vad tycker du att skulle ha gjort det bättre? Vad kunde någon annan ha gjort för att göra vägen lättare för dig? 

Varsågod, nu har du hittat ditt yrke!  

Det här är naturligtvis bara ett sätt bland många att välja sin riktning. Men det är ett effektivt sätt. Om du vill stöda andra så som du önskar att du själv hade fått stöd, eller bara fixa något som du tycker att behöver fixas, kommer du redan från första början att ha mera att ge arbetet än vad någon som inte sett problemet förut kan ge.  

Den som har saknat emotionellt stöd kan bli en superb terapeut. Den som har upplevt orättvisa kan bli en drivkraftig jurist. Den som aldrig hittar rätt sorts kläder i affären kan bli en slagkraftig designer. Och den som känt sig karriärvilsen kan i sin tur ordna med vägledning och uppmuntran för andra ungdomar, så att de ska kunna hitta sin riktning snabbare än man själv gjort.  

På bilden: Tea Isopuro och dreamstern Robson Lindberg.