Oppaan harjoitteet rohkaisevat osallistujaa tutustumaan itseensä ja ilmaisemaan itseään sellaisena kuin hän on. Niissä harjoitellaan yhdessä tekemistä ja katsottavana olemista turvallisessa ilmapiirissä.
Ryhmässä oleminen ja esiintyminen ovat tärkeitä taitoja myös työelämässä, sillä moniin töihin sisältyy tiimityötä, asiakaspalvelua tai esiintymistä. Nähdyksi tuleminen, kohtaaminen ja omien ajatusten kertominen on tärkeää koko elämän kannalta.
Osallistumiseen ei tarvita aiempaa kokemusta tai erityisiä taitoja. Kannustamme pohtimaan yhdessä, mikä edesauttaa omana itsenä olemista ja miten muiden kanssa ja edessä olemista voi helpottaa, jos se tuntuu jännittävältä. Harjoitteet ovat sellaisia, että kuka tahansa ryhmänohjaaja voi ohjata harjoitteen.
Opas on tehty Lasten ja nuorten säätiön Huuma-hankkeessa yhdessä Etelä-Savon tanssiopiston Sanni Parkkisen, Sara Gurevitschin, Matilda Lindströmin ja Fanny Gurevitschin kanssa. Kuvaaja Tom Lönnqvist, kannen kuva Jussi Vierimaa.
Psst! Auttaisitko meitä kehittämään oppi­materiaalejamme?
Haluamme tuottaa materiaaleja, jotka ovat aidosti hyödyllisiä. Auttaisitko meitä vastaamalla lyhyeen kyselyyn? Voit vastata kyselyyn anonyymisti alla olevan linkin kautta. Kiitos ajastasi!
Osana coach-koulutustamme me coachit toteutamme valmennuksia VALMA-opiskelijoille. Niiden tavoitteena on vahvistaa nuorten työelämätaitoja ja muita elämässä tarvittavia taitoja. Suunnittelemamme valmennuspäivän teemana oli toimintakyky ja unelmoiminen.
Tiimissämme oli kolme coachia. Päivälle olimme suunnitelleet nuorille neljä tehtävää. Saimme hyvän kokemuksen siitä, että toimivassa suunnitelmassa kannattaa aina olla myös b- ja c-vaihtoehdot yllätysten varalle. Päivän koulutus nimittäin siirtyi toisen oppilaitoksen tiloihin, mikä lyhensi päivän kestoa ja yksi coacheista joutui olemaan päivän poissa. Lisäksi VALMA-ryhmämme oli suurempi kuin mihin olimme varautuneet. Nuoret olivat myös melko levottomia. Mahdolliset muuttujat ja erilaiset haasteet huomioonottava suunnitelmamme pelasti tilanteen.
Oli hienoa, että kaikki mukana olleet nuoret osallistuivat hyvin tehtävien tekemiseen ja toivat esiin omia ajatuksiaan ja näkökulmiaan! Päivä onnistui kokonaisuutena hyvin.
Erityisen hyvin onnistui tehtävä, jossa oppilaat kirjoittivat ahkerasti lapuille lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja ikäihmisyyden teemoihin sopivia nukkumiseen, syömiseen, ihmissuhteisiin, työhön ja terveyteen liittyviä näkemyksiään. Coachit tukivat tehtävän onnistumista lukemalla ääneen kaikkien lappujen sisällöt. Oppilaat saivat lisäksi liikkua vapaasti toiminnallisen tehtävän aikana, mikä helpotti tehtävän loppuunsaattamista.
Nuoret kirjoittivat myös itselleen kirjeen, jossa unelmoivat ja haaveilivat omasta tulevaisuudestaan. Meille coacheille tärkeintä oli se, että saimme toivottavasti jonkun oppilaan unelmoimaan jostakin tässä elämässä.
Tämä ajatus on mielestäni tärkeä ja ehkä merkityksellisin asia koko coach-toiminnan onnistumisen näkökulmasta. Unelmat synnyttävät haaveita ja ehkä näiden haaveiden avulla nuoret voivat pyrkiä rakentamaan omaa unelmien elämäänsä.
Coach-koulutukset ovat osa Taidot elämään -toimintaa. Vuonna 2021 koulutimme yhteensä 52 coachia Humanistisesta ammattikorkeakoulusta, Tampereen ammattikorkeakoulusta, Turun yliopistosta ja Tampereen yliopistosta. Coach-koulutukset ovat osa korkeakouluopiskelijoiden opintoja.
Ennen Tulevaisuussafaria, viimeisen puolen vuoden aikana, elämässäni on ollut paljon meneillään: valmistuminen, muutto uudelle paikkakunnalle puolison kanssa, töiden saaminen, työttömäksi jääminen, epätoivoista työnhakua, uupumusta ja masennusta.
Muistan jo opiskeluaikanani miettineeni, ettei tämä jäisi viimeiseksi ammatikseni. Jotenkin olin alitajuisesti epäillyt alan sopivuutta minulle jo pitkään. Mutta itsepäisenä ja sisukkaana ihmisenä tietysti koulu oli käytävä loppuun. Kaikki edellä mainitut asiat kerrottuna oppimisvaikeuksillani (lukivaikeus, ADHD) varmistivat sen, että loppusummaksi tuli saikku-työttömyyskierre. Olin aivan liian kauan vain suorittanut elämääni miettimättä mitään sen kummemmin. Olin aivan hukassa: mitä teen elämälläni, missä olen hyvä, kuka edes olen? Sitten näin Tulevaisuussafarin mainoksen Instagramissa.
Alusta alkaen ajattelin, että tämä on minulle mahdollisuus, uusi mahdollisuus. Se olisi mahdollisuus selvittää vastauksia minua vaivanneisiin kysymyksiin. Samalla se toisi rutiinia ja jotain ihan muuta, ehkä jotain uuttakin elämääni.
En ehkä ole täysin saanut vastauksia kysymyksiini, mutta koen silti saaneeni rutiinin lisäksi paljon.
Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni.
Katri, 26 vuotta
Ensinnäkin se, että luovuuden toteuttaminen onkin minulle tärkeämpi asia kuin luulinkaan! Olen alkanut kirjoittamaan, kirjomaan ja piirteleen, tekemään asioita, joita en ole tehnyt vuosiin. Olen jopa innostunut kokeilemaan maalaamista, jota olen ajatuksissani vihannut aina. Se tunne, kun saa jotain valmiiksi, ihan kaunistakin, on ollut minulle hämmästyttävän suuri. Asioita, joita olen pitänyt turhina yläasteikäisestä lähtien, koska eihän ne ole tehokkaita tai muuten koulutuksen tai työelämän kannalta tärkeää ”tietoa” opittavaksi.
Toisekseen luovien harjoitteiden avulla olen oppinut ymmärtämään ja tuntemaan itseäni paremmin. Se on vahvistanut itsetuntoani ja olen oppinut olemaan armollisempi itselleni.
Kolmantena ja todella tärkeänä pidän myös vertaistukea, jota olen päivittäin saanut muilta samassa elämäntilanteessa olevilta nuorilta ja nuorilta aikuisilta. Vertaistukea on tullut harjoitteiden lomassa ja myös ihan tavallisissa, arkisissa tilanteissa, kuten tauoilla jutellessa. Lisäksi ohjaajilta on tarvittaessa aina saanut tukea, mikä on auttanut eteenpäin omalla polulla.
Tekemämme yritysvierailut olivat mieleenpainuvia. Vaikka ne eivät olleet ehkä aloilla, jotka kiinnostaisivat minua tulevaisuudessa, olivat ne silti rohkaisevia ja tärkeitä kokea. Pelkästään useampien työntekijöiden mutkaisia urapolkua kuunnellessa tajusin, ettei muillakaan työelämä ole ollut kauhean suoraviivaista tai keskittynyt vain yhdelle alalle. Lisäksi näki, mitä ”hyvä työpaikka” voi parhaimmillaan tarkoittaa.
Tulevaisuudessa toivon, että kuntoudun työkykyiseksi ja pääsen opiskelemaan alalle, joka olisi minulle sopivampi. Kyllähän se jännittää, pääseekö opiskelemaan, miten opinnot sujuu ja entä jos sekään ala ei ole ”oikea” tai viimeinen. Mutta ehkä ne ei ole asioita, joita nyt kannattaa etukäteen murehtia. On paljon tärkeämpiäkin ja ajankohtaisempia asioita. Ja lopulta kuitenkin asiat järjestyy.
Lopuksi haluaisin sanoa nuorille, jotka harkitsevat Tulevaisuussafarille tai muihin Lasten ja nuorten säätiön työpajoihin osallistumista: kannattaa lähteä mukaan, jos vaan vähänkään kiinnostaa. Se, että kiinnostuu ja edes harkitsee asiaa, on minun mielestäni merkki, että asia on jollain tavalla tärkeä itselle.
Kirjoittajan Tulevaisuussafari-toiminnan aikana tekemä taideteos.
Kirjoittaja osallistui Tulevaisuussafari-toimintaan Oulussa syksyllä 2021. Tulevaisuussafari on Lasten ja nuorten säätiön koordinoima hanke, jonka paikallisesta toiminnasta Oulussa vastaa Kulttuuriosuuskunta ILME. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus.
Tue Lasten ja nuorten säätiön työtä lahjoittamalla
Tehtävämme on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuususkoa. Toimintamme tavoittaa vuosittain kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria.
Ennen Tulevaisuussafaria olin vasta muuttanut Ouluun, mulla ei ollut kavereita, ei opiskelupaikkaa tai jaksamista opiskeluun, vaikka mua painostettiin kouluun. Mun mieliala oli tosi huono eikä mulla ei ollut mitään tietoa, mitä haluaisin. Mua ei kiinnostanut mikään, eikä ollut jaksamista.
Työpajoista olen saanut rohkaisua omiin vahvuuksiin. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja olen saanut itsevarmuutta ja kannustusta omiin taitoihin ja unelmiin. Osaan ja uskallan olla oma itseni! Olen saanut työpajoista tekemistä sen sijaan, että olisin jäänyt päiväksi yksin. Työpaja on tavallaan pakottanut mut taas ihmisten ilmoille. Jaksan käydä nykyään muutenkin ulkona ja tehdä mielekkäitä asioita. Arjen rutiinit ovat hieman parantuneet.
Erityisesti mieleen on jäänyt mahtava porukka, ihanat ja kannustavat ohjaajat ja se, että voin tulla aamulla juuri omana itsenäni työpajaan. Olin sitten väsynyt, surullinen tai ylienerginen häsleri, kukaan ei väheksy minua.
Tulevaisuuden suunnitelmani on viettää joulu rennosti ja tammikuussa olisi tarkoitus aloittaa opiskelut. Alan suunnitella ja valmistautua omaan, itsenäiseen elämään. Aion saada mt-ongelmani [mielenterveysongelmani] kuntoon, että voisin taas elää normaalisti ja olla onnellinen nuori.
Olin sitten väsynyt, surullinen tai ylienerginen häsleri, kukaan ei väheksy minua.
Janita, 16 vuotta
Työpajassa oleminen on minusta tosi mukavaa. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun pääsin mukaan Tulevaisuussafari-ryhmään. On tosi paljon nuoria, joilla on samantyyppinen vaikea elämäntilanne. Olen iloinen, että just minä sain olla mukana. Se tuli just oikealla hetkellä mulle ja on auttanut paljon. Tulevaisuuteni on hieman selkeytynyt ja ajattelen positiivisemmin.
Haluaisin sanoa nuorille, jotka harkitsevat työpajaan osallistumista: kannattaa osallistua! Se on tosi mukavaa. Sieltä saa paljon uusia asioita ja uusia ihmisiä. Työpaja voi auttaa just sua monella tapaa. Omat vahvuudet, unelmat ja tulevaisuus selkeytyy, saat kannustusta ja pääset vahvistamaan omia taitoja. Hae ihmeessä mukaan! 😊”
Kirjoittaja osallistui Tulevaisuussafari-toimintaan Oulussa syksyllä 2021. Tulevaisuussafari on Lasten ja nuorten säätiön koordinoima hanke, jonka paikallisesta toiminnasta Oulussa vastaa Kulttuuriosuuskunta ILME. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus.
Tue Lasten ja nuorten säätiön työtä lahjoittamalla
Tehtävämme on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuususkoa. Toimintamme tavoittaa vuosittain kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria.
Järjestimme yläkoululaisille keväällä 2021 tulevaisuusaiheisen kirjoituskilpailun, sillä halusimme selvittää, mitä he odottavat tai toivovat tulevaisuudelta. Maailma 2050 -kirjoituskilpailussa tekstin tyylilaji oli vapaa. Tekstien aiheena oli tulevaisuus. Tehtävänannossa yläkoululaisia kehotettiin ajattelemaan vuotta 2050. Millaista silloin on? Analysoimme tulleet kirjoitukset selvitystä varten.
tulevaisuudessa oleva kuvitteellinen aika ja paikka, jossa asiat ovat radikaalisti paremmin kuin nykyisyydessä
Lähes 50 helsinkiläistä ja kuopiolaista nuorta osallistui marraskuussa UtopiaJameihin. Hybridinä järjestetyn tapahtuman studiolähetyksen juonsi 16-vuotias somevaikuttaja Leevi Lehtonen. Sekä Helsingissä että Kuopiossa nuorten kanssa lähetystä seurasi joukko paikallisia kuntapäättäjiä.
Nuorten ja päättäjien työskentelyä kannustivat studiolähetyksen kautta Tulevaisuuskoulun perustaja, tulevaisuudentutkija Otto Tähkäpää ja Deloitte Suomen toimitusjohtaja Tomi Pitkänen. UtopiaJamit huipentuivat muusikko Ahtin musiikkiesitykseen.
Kysyimme mukana olleilta nuorilta, millaisia sanoja he yhdistävät tulevaisuuden käsitteeseen. Nuorten vastaukset olivat monipuolisia ja harkittuja, ja he olivat selkeästi syventyneet miettimään vastaustaan. Epävarmuuden ja muutoksen lisäksi myös erilaiset mahdollisuudet ja kiinnostus tulevaisuutta kohtaan nousivat nuorten vastauksissa esiin. Tällä hetkellä nuoria pohdituttavat tulevaisuutensa suhteen erityisesti mielenterveys, ilmastonmuutos ja tasa-arvo.
Kuntapäättäjät ja nuoret pohtivat yhteisessä työpajassa oman kaupungin kehittämistä. Nuoret toivoivat, että heitä kuultaisiin enemmän esimerkiksi kaupungin vapaa-ajanviettomahdollisuuksien suunnittelussa. Samalla he kokivat, että vähemmistöjen oikeuksista ja mielenterveysasioista voisi viestiä enemmän ja mielenterveyspalveluihin saada lisää resursseja. Yhdessä ideoiduissa utopioissa ei kursailtu – ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi tuli idea lähettää maapallon saasteita kuuhun.
”UtopiaJam-tapahtuma oli erittäin positiivinen kokemus ja me aikuiset voimme yllättyä siitä, kuinka perehtyneitä nuoret ovat yhteiskunnallisiin asioihin ja mitä he haluaisivat lähteä korjaamaan. Oli upeaa, että kuntapäättäjät tulivat kouluihin paikan päälle. Kohtaamiset lisäsivät selvästi nuorten näkemystä vaikuttamisen mahdollisuuksiin”, sanoo opettaja Jaana Koskelin Kuopiosta. Hän toimii oppilaskunnan hallituksen ohjaavana opettajana Hatsalan klassillisessa koulussa.
Markku Rantahalvari (sd) päätyi osallistumaan UtopiaJameihin sillä ajatuksella, että olisi mukava tavata nuoria kasvotusten. Rantahalvari on Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen.
“Kävimme nuorten kanssa erittäin arvokasta keskustelua siitä, mitä viestejä he toivovat, että vien lautakunnalle. Pohdimme yhdessä, kuinka nuoret voivat olla yhteydessä päättäjiin ja miten kannanottoja kannattaa kirjoittaa. Kohtaaminen oli todella antoisaa”, Rantahalvari sanoo.
UtopiaJam oli osa Tulevaisuuskoulun Toivoa tulevaisuudesta -hanketta. Hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö ja osallistuvat kunnat.
UtopiaJamien kolme vinkkiä nuorten osallista­miseen:
Nuori – uskalla olla rohkeasti yhteydessä kuntapäättäjiin
Kunta – nimetkää yhteyshenkilö, johon koulut ja oppilaskunnat voivat olla yhteydessä
Päättäjä – älä unohda vastata nuorten viesteihin ja lähde rohkeasti kohtaamaan nuoria!
Sivun kuva: UtopiaJam-studio sijaitsi Helsingissä. Tulevaisuudentutkija Otto Tähkäpää viritti osallistujat tunnelmaan ja auttoi alkuun tulevaisuusajattelussa. Studiolähetyksen juonsi somevaikuttaja Leevi Lehtonen.
Työelämässä on mahdollista huolehtia omasta hyvinvoinnista. Työelämään voi vaikuttaa. Ei kannata huolestua, jos oma tie työelämään kulkee ennemmin mutkaisten sivupolkujen kuin suoran moottoritien kautta.
Näihin viesteihin perustuu Lasten ja nuorten säätiön ja Alma Median yhdessä tuottama oppituntivideo. Video on osa Alma Median käynnistämää Onni työssä -aloitetta, jonka avulla Suomesta halutaan rakentaa maailman onnellisin työmaa.
Tällaisia ohjeita kutsuvierastilaisuuden osallistujat antoivat työelämään valmistautuville nuorille:
Ei tarvitse olla täydellinen, sinä riität. Harva osaa kaikkea ja matkan varrella oppii.
Ole kunnianhimoinen, mutta tunnista jaksamisen rajat.
Uskalla luottaa itseesi ja pyydä apua.
Ole avoin, itselle, tulevaisuudelle ja maailmalle. Sinusta on vaikka mihin – myös siihen, mitä et välttämättä tiedä vielä itsekään.
Työ on oppimista siinä missä koulukin.
Ole tyytyväinen myös pienistä onnistumisista.
Juttele muiden kanssa vaihtoehdoista.
Ei tarvi tietää, mitä haluaa tehdä. Uteliaisuus riittää.
Arvosta itseäsi ja osaamistasi! Sinulla on sitä paljon ja tulet oppimaan lisää.
Luota itseesi.
Millaisen vinkin sinä antaisit tai mikä on paras vinkki työelämään, jonka olet saanut? Jaa omasi sosiaalisessa mediassa hashtagilla #OnniTyössä.
Työelämässä on mahdollista huolehtia omasta hyvinvoinnista. Työelämään voi vaikuttaa. Ei kannata huolestua, jos oma tie työelämään kulkee ennemmin mutkaisten sivupolkujen kuin suoran moottoritien kautta.
Näihin viesteihin perustuu Lasten ja nuorten säätiön ja Alma Median yhdessä tuottama Tulevaisuuden työelämä nuorille -oppituntivideo. Video on osa Alma Median käynnistämää Onni työssä -aloitetta, jonka avulla Suomesta halutaan rakentaa maailman onnellisin työmaa.
”Olemme tehneet Alma Median kanssa yhteistyötä jo vuosien ajan. Tällä kertaa löysimme yhteisen mission siitä, että haluamme parantaa nuorten mielikuvaa työelämästä – ja antaa heille väyliä vaikuttaa siihen itse”, sanoo Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja Olli Alanen.
45 minuutin pituinen oppituntivideo on suunnattu 15–18-vuotiaille nuorille. Se sisältää myös aktivoivia kysymyksiä.
”Meille on tärkeää olla mukana tuottamassa tietoa siitä, että kaiken ei tarvitse olla nuorille selvää tässä ja nyt. On ok etsiä itseään ja omia kiinnostuksen kohteitaan”, Alanen sanoo.
Oppituntivideolla esiintyvät Tulevaisuuskoulun perustaja, Lasten ja nuorten säätiön tulevaisuusasiantuntija, Otto Tähkäpää ja yrittäjä, Lasten ja nuorten säätiön dreamsteri Tomi Kaukinen.
Mitä se tarkoittaa, kun puhutaan tarpeesta olla joustavampi ja sopeutumiskykyisempi uuden edessä, ja miten nuorta voi tukea löytämään itselleen mielekästä työtä?
Milla Minerva Mertanen: Joustamisessa ja sopeutumisessa on loppupeleissä kyse empatiasta ja kyvystä asettua muiden nahkoihin, ja sitä myötä joustaa muutoksen edessä.
Sofia-Charlotta Kakko: Ja täytyy muistaa, että siinä auttaa myös hyvä itseluottamus ja kyky uskoa siihen, että asiat voivat päättyä hyvin. Ja jos näitä ei ole, niin miten pärjää tilanteessa, jossa esimerkiksi tulee irtisanotuksi tai huomaa olevansa itselleen epämieluisalla alalla?
Haaveileekohan moni enää sellaisesta, että aikoo hankkia yhden työn ja pysyä siinä? Tuntuu, että useat ovat saattaneet jo omaksua sen, että oma työ tulee vaihtumaan monta kertaa.
Mertanen: Luulen, että tuohon vaikuttaa todella paljon se, millaisia ajatusmalleja nuori on oppinut esimerkiksi kotona. Ajatellaan vaikka tilannetta, että nuori on kasvanut vanhemman työttömyyden leimaamassa epävarmuudessa. Silloin ajatuksena on voinut olla, että täytyy hankkia sellainen ammatti, jossa on varmasti töitä koko ajan. Sellaisessa tilanteessa helposti lukkiutuu yhden työn malliin.
Kakko: Eli tarvitaan jonkinlaista kykyä ajatella laatikon ulkopuolelta! Ja siihen tarvitaan taitoa olla luova. Ilman luovuutta ei voi luovia tilanteesta toiseen. Ilman luovuutta ei pysty ajattelemaan, että jokin asia voisi olla myös toisin.
Eikä luovuus katso alaa – sitä tarvitaan myös perinteisimmillä aloilla, putkiasentajista hitsaajiin, autonkorjaajiin ja muihin käsityöaloihin. Myös ne alat muuttuvat ja kehittyvät koko ajan ja työntekijät ovat jatkuvasti esimerkiksi uuden teknologian edessä. Se, että osaa ajatella luovasti eli kykenee näkemään laatikon ulkopuolelle, helpottaa omaa kykyä käsitellä muutoksia.
Mertanen: Juuri näin. Esimerkiksi taiteen avulla omaa ajattelumallia voi myllätä ihan uusiksi. Sen kautta pystyy käsittelemään asioita toisen näkökulmasta, koska empatia on aina läsnä taiteessa. Me käsittelemme nuorten kanssa esimerkiksi tulevaa työelämää tai suhdetta rahaan ja kuluttamiseen erilaisilla taiteen keinoilla. Ja näin suurten ilmastokysymysten alla voisi kysyä, miksei ihmisen suhdetta luontoonkin voisi tarkastella tällä tavalla?
Kakko: Joo, ja itse asiassa samat menetelmäthän sopisivat todella hyvin myös vähän vanhemmille työttömiksi jääneille, sopeutumisvalmennuksena edessä olevaan muutokseen. Sopeutuminen uuteen alkaa siitä, että pystyy ajattelemaan jotakin uudella tavalla: näkemään omat taidot vahvuutena myös jossain muussa kuin menetetyssä työssä.
Mertanen: Todella kiinnostavaa, kun jotkut tuntuvat ajattelevan, että ovat aina tehneet jotain työtä eivätkä voi tehdä mitään muuta. Eli mikä se työ oikeastaan on? Työhän sisältää aina eri elementtejä. Esimerkiksi kiinteistönvälittäjä kohtaa asiakkaita, hinnoittelee, stailaa asunnot myyntikuntoon ja markkinoi myyntikohteita. Siinä on ihan todella paljon erilaista osaamista, vaikka sille onkin määritelty yksi yleispätevä ammattisana ”kiinteistönvälittäjä”.
Kakko: Tässä on kyse itsereflektiosta, jota myös tulevaisuudessa tarvitaan todella paljon. Eli kyvystä analysoida, tunnistaa ja sanoittaa muuttuvissa tilanteissa omaa osaamista ja vahvuuksia. Itseltään voi kysyä: mitkä ovat vahvuuteni, mitä tarvitsen lisää ja mihin voin suuntautua jonkin tietyn taidon avulla?
Mertanen: Todella paljon puhutaan erinäisten tehtaiden sulkemisesta ja niitä seuraavasta työttömyydestä. Samalla tullaan identifioineeksi nämä työttömäksi jääneet ihmiset vain tehtaassa tehdyn työn kautta. Miksei puhuta osaamisesta? Millaista osaamista näillä ihmisillä on sen tehtaassa työskentelyn taustalla?
Kakko: Moni ammatti tulee katoamaan – sitä tapahtuu jo nyt. Meistä useampi työskentelee myös parhaillaan tehtävissä, joihin ei ole olemassa yleisesti tunnustettuja ammattinimikkeitä.
Olen monesti joutunut pohtimaan jotain lomaketta täyttäessäni, mihin laatikkoon merkitsen oman ammattini. Tietysti on niitäkin, joilla se on tosi selkeä, esimerkiksi levyseppähitsaajalle löytyy aika varmasti sieltä valikosta hitsaaja. Tässä kohtaa voisimme kääntää katseet koulutuksen suuntaan: olisiko tarpeen puhua taitojen oppimisesta eikä ammattiin opiskelemisesta?
Mertanen: Olemme pohtineet näitä asioita työpajassa nuorten kanssa. Esimerkiksi yksi nuori pohti, että haluaisi kosmetologiksi, niin kannustin, että hae sinne, koska kosmetologit pääsevät tekemään erilaisia asioita erilaisten ihmisten kanssa. On hyvä nähdä yksittäistä ammattinimikettä pidemmälle ja nähdä sen takana piilevät osaamisalueet kuten ihmisten kohtaaminen, myyntitaidot ja visuaalisuus.
Eli sen sijaan, että kokee painetta oikean ammatin valitsemisesta ja siihen lukkiutumisesta, miettisikin asiaa sen kannalta, millaisia eri juttuja haluaa työssään tehdä ja sitä kautta löytää itselleen mieleisen työn.
Milla Minerva Mertanen työskentelee Lasten ja nuorten säätiössä Mahdolliset maailmat– ja Pelaa!-hankkeissa, joissa tutkitaan tulevaisuuksia pelaamisen ja roolipelien avulla. Sofia-Charlotta Kakko toimii projektipäällikkönä Tulevaisuussafari-hankkeessa, jossa nuoret hahmottavat tulevaisuuden työelämää teatteri-ilmaisun keinoin.
”Muutin vuonna 2017 Kuopiosta Helsinkiin. Minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa siskoni luokse, kun hänen kämppiksensä lähti ulkomaille. Koin, että minua ei pidätellyt Kuopiossa enää mikään, joten muutin Helsinkiin, vaikken tiennyt yhtään, mitä tulisin tekemään. Minulla ei ollut koulupaikkaa, työpaikkaa tai suunnitelmaa.
Näin jälkikäteen en muista noista ajoista kauheasti. Elämäni oli vähän vuoristorataa ja minulla oli masennusjaksoja. Ohjaamon kautta sain lopulta ohjausta, mahdollisuuden käydä ammatinvalintapsykologilla, työkokeiluita ja erilaista tekemistä päiviini. Sitä kautta päädyin myös Lasten ja nuorten säätiön Tenho-toimintaan, joka oli silloin käynnissä Helsingissä.
Tenho-ryhmä kokoontui muutaman viikon ajan pari kertaa viikossa. Toiminnan pääpaino oli erilaisissa liikunta- ja sirkusharjoitteissa, mutta vietimme myös yhdessä aikaa keskustellen ohjaajien kanssa. Minulle kiinnostavinta oli juuri ohjaajien kanssa juttelu. Pyörin heidän apunaan laittamassa aamukahveja ja lounasta ryhmällemme, olin ensimmäisenä paikalla ja lähdin viimeisenä.
Lopulta inspiroiduin ohjaajien työstä niin paljon, että päätin hakea yhteisöpedagogin opintoihin. Se oli iso oivallus, sillä olin silloin sellaisessa elämäntilanteessa, että oli vaikea kuvitella, mihin menisin töihin tai opiskelemaan.
Sain ryhmästä rutiinia ja kaipaamiani sosiaalisia kontakteja. Ilman ryhmää olisin ollut uudessa kaupungissa kovin itsekseni. Ryhmässä myös rohkaistuin ja opin paljon omista vahvuuksistani. Erityisesti mieleeni on jäänyt vierailumme kiipeilypuistoon. En koskaan olisi uskonut, että uskallan kiipeillä korkealla puiden välissä, mutta niin vain tein sen muiden mukana.
Tunne itsensä ylittämisestä jälkikäteen oli uskomaton.
Pääsin lopulta opiskelemaan toisella yrittämällä ja aloitin yhteisöpedagogin opinnot Humakissa vuonna 2019. Iso osa opiskeluaikaani on mennyt etäopetuksessa. Se on ollut välillä vaikeaa.
Haluan tulevaisuudessa vaikuttaa siihen, että maailmassa yhdenvertaisuus, ympäristöajattelu ja rauha eläisivät ja voisivat hyvin.
Lasten ja nuorten säätiössä suoritin opintoihini kuuluvan harjoittelun keväällä 2021. Oli hienoa ja jännittävää olla nyt toisella puolella: suunnittelemassa ja toteuttamassa entisen itseni kaltaisille nuorille voimauttavaa toimintaa. Koska itsekin olin pitkään nuorena elämästä tosi ulapalla, haluan nyt auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Minulla on kokemus siitä, että yrität jotain ja putoat tyhjän päälle, yrität taas ja putoat taas.
Haluan tulevaisuudessa vaikuttaa siihen, että maailmassa yhdenvertaisuus, ympäristöajattelu ja rauha eläisivät ja voisivat hyvin. Yksi sydäntäni lähellä oleva vaikuttamisen keino on laajoille yleisöille puhuminen. Lasten ja nuorten säätiön harjoittelun kautta sainkin tähän ensikosketuksen, kun pääsin Maailma kylässä -festivaaleille puhumaan tulevaisuudesta ja tuomaan esiin nuorten ajatuksia ja kokemuksia.
Opintojeni kautta minulle on jo hieman kirkastunut, mitä kaikkea haluaisin tulevaisuudessa tehdä, mutta ihan tarkkaan en vielä tiedä. Uskon, että tulen olemaan monessa mukana!”
Tue Lasten ja nuorten säätiön työtä lahjoittamalla
Tehtävämme on vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuususkoa. Toimintamme tavoittaa vuosittain kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria.
Luovuus liitetään usein taiteen tekemiseen, vapaaseen tai jopa kaaosmaiseen ilmaisuun taiteen kentällä, johon harvoin liittyy taloudellisesti tasainen tilanne. Luovuus on kuitenkin ominaisuus, joka on olemassa ihan kaikilla ihmisillä synnynnäisenä.
Luovuus on laaja-alaista, ja sitä on mahdollista kehittää erilaisiin tarkoituksiin ja tavoitteisiin sopivaksi. Luovan voiman käyttöönotto ei tarkoita välttämättä uusien ja ennennäkemättömien asioiden keksimistä, vaan luovuus voi olla olemassa olevan tiedon kehittämistä ja uudelleen jäsentämistä entistä jalostetumman lopputuloksen aikaan saamiseksi.
Luovuus on siis muutakin kuin taideteos: se on oivaltamista ja pienenkin uuden asian keksimistä, joka ei välttämättä liity taiteeseen. Uusi asia voi olla esimerkiksi sen oivaltaminen, mitkä asiat ovat itselle välttämättömiä menoja hyvän elämän kannalta.
Kulutustamme ohjaavat usein tunteet niin vahvasti, että järkevien kulutustapojen löytäminen voi olla pidemmän itsetutkiskelun takana.
Koska luovuus liitetään usein taiteen tekemiseen ja raha rationaaliseen toimintaan, ei yhteys näiden asioiden välillä aivan heti löydy. Moni ajattelee, ettei kerta kaikkiaan ole luova, eikä rahan kanssa voi lähteä kikkailemaan taiteellisesti, koska siinä voi käydä huonosti.
Rahan käyttöön liittyy kuitenkin totuus, että rahankäyttöä voi oppia vain käyttämällä sitä. Täytyy malttaa säästää, tehdä päätöksiä ja hyväksyä epäonnistumisen mahdollisuus. Omakohtaisen oivaltamisen kautta voi syntyä juuri itselle sopiva tapa suhtautua rahaan.
Talouden hallintaan on olemassa runsaasti erilaisia kursseja, neuvontaa ja netistä saatavaa materiaalia, joiden avulla omaa rahankäyttöä voi opetella hallitsemaan. Helposti saatavilla olevat neuvot ovat tärkeitä ja tulevat tarpeeseen.
Kulutustamme ohjaavat usein tunteet niin vahvasti, että järkevien kulutustapojen löytäminen voi olla pidemmän itsetutkiskelun takana.
Suomen Pankin kansallisen talousosaamisen strategian myötä suomalaisten talousosaamisen toivotaan nousevan maailman parhaalle tasolle vuoteen 2030 mennessä. Tämä on iso tavoite, ja sen saavuttamiseksi on tarkasteltava talousosaamista monialaisesti.
Tilanne on nykyään monella tavalla menossa parempaan suuntaan, kun tietoa rahasta saa helpommin ja rahasta puhuvien joukko on vähitellen toivottavasti moniäänisempi.
Tieto ja taito eivät kuitenkaan automaattisesti yhdisty, vaan välikappaleeksi tarvitaan omakohtaista oivallusta. Tässä luovuudella on paikkansa tiedon ja käytännön toiminnan yhdistäjänä.
Luovuutta raha-asioihin liittyen voi opetella
Luovaan ajatteluun liittyy saumattomasti asioiden kyseenalaistaminen, kyky vaihtaa näkökulmaa, usko itseen ja vastuun ottaminen omasta toiminnasta. Vaikka usein on suositeltavaa kuunnella viisaampia ja välttää tuhlaamasta energiaa niin sanotusti keksimällä pyörä uudestaan, on hyvä pohtia itse, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla.
Mikäli raha-asiat tuntuvat nihkeiltä, voi näkökulman vaihtaminen auttaa asiaa. Jos samaa toistamalla ei pääse toivottuun tulokseen, täytyy ajattelua uudistaa.
Luovaan talouden hoitoon liittyy myös näkemys siitä, ettei kestävä rahasuhde tarkoita välttämättä suoraviivaista vaurastumista. Itsetuntemus ja vastuunotto omista toimista tarkoittaa, että tunnistaa omat tarpeensa ja voimavaransa ja sen, mikä itselle riittää hyvään elämään. Mikäli taas haluaa tehdä rahaa, on luovuus varsin käyttökelpoinen taito.
Mielikuvittelu ja luovuus ovat tekniikoita, joita voi harjoitella kirjoittamalla, kuvaamalla, tarinoimalla ja pelaamalla. Leikkiminen ja luova ajattelu on onneksi nykyään tunnistettu myös työelämässä tärkeiksi taidoiksi.
Luovuus on eri asiayhteyksistä opittujen taitojen yhdistelykykyä. Luovuuden luonteeseen kuuluu vielä sekin, että onnistuminen vaatii usein paljon toistoja, uskaltamisen harjoittelua, uudestaan ja uudestaan tekemistä kunnes oma oivallus syntyy.
Luovuutta on myös nöyryys, resilienssi ja omien virheiden myöntäminen ja niiden hyväksyminen. Onneksi leikkiminen on hauskaa, muuten mikään ei muuttuisi.
Luovan toiminnan esteenä on pelko
Luovien ja taidelähtöisten menetelmien käyttäminen hankkeessamme rahasuhteen vahvistamisessa perustuu nuorten oman ajattelun ja oivaltamisen tukemiseen turvallisessa ja innostavassa ympäristössä.
Luovuus liitää parhaiten, kun ihminen ei pelkää ja saa ilmaista itseään vapaasti. Vauhdikkaiden ja dramaattistenkin tarinoiden luominen purkaa luutuneita käsityksiä rahasta ja antaa mahdollisuuden kokea tunteita turvallisessa ympäristössä. Erilaisten tilanteiden ideointi ja omaehtoinen ilmaisu avaa näkökulmia omaan tulevaisuuteen rahan suhteen.
Digitarina ”Jos raha katoaisi maailmasta” on syntynyt Kestävä rahasuhde -työpajassa.
Luovan ajattelun taidon vahvistaminen on lahja, jonka avulla voi vähentää virheiden tekemisen pelkoa. Kun usko omaan selviytymiskykyyn kasvaa, uskaltaa tehdä päätöksiä myös oman elämänsä suhteen.
Pelillisten ja luovien menetelmien avulla voi harjoitella taloustaitoja hauskalla tavalla myös kotona tai koulussa. Poikien puhelimen Massimaisteri-verkkokurssi on rakennettu nuorille tutulla tavalla, huumoria unohtamatta. Kurssia on pilotoitu ja käytetty Kestävä rahasuhde -työpajoissa onnistunein tuloksin.
”Nuorille suunnatun Massimaisteri-kurssin keskiössä ovat animaatiot, joissa käsitellään raha-aiheita hauskasti ja samaistuttavasti. Pelilliset tehtävät auttavat nuorta soveltamaan oppimaansa käytännössä. Kurssilla taloustaitoja harjoitellaankin tosielämän esimerkkien avulla ja nuorta kannustetaan pohtimaan talousaiheita myös oman arkensa kautta”, kertoo Poikien puhelimen asiantuntija Kia Karvetti. Kaikkien marraskuun loppuun mennessä verkkokurssille osallistuneiden kesken jaetaan 1000 euron arvoinen palkinto.
Kuva Read Hour Live -virtuaalitapahtumasta: Näyttelijä Krista Kosonen lukee ääneen 16-vuotiaan Hanna Rannan runoa Tapio on kuollut. Ranta voitti runollaan Lasten ja nuorten säätiön ja WSOY:n yhteisen kirjoituskilpailun keväällä 2021.Read Hour Liveen osallistui yli 34 000 nuorta YK:n lukutaitopäivänä.
Opetushallituksen Lukuliike pyysi lokakuun puoleen väliin mennessä lausuntoja asiakirjaan Kansallinen lukutaitostrategia 2030. Strategian tavoitteena on vahva, monipuolinen ja osallistava lukemisen kulttuuri, jossa eri ikäisten lukutaitoa vahvistetaan pitkäjänteisellä yhteistyöllä aina valtakunnalliselta tasolta paikalliselle.
Lukutaidon heikkeneminen on laaja yhteiskunnallinen ilmiö. Sen kääntämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä kaikilla sektoreilla. Yksi kansallisen lukutaitostrategian kolmesta suuntaviivoista on ”Innostetaan lukemaan”.
Antamassamme lausunnossa painotimme juuri lukuinnon edistämisen tärkeyttä.
Tutkitaan lukemiseen liittyviä asenteita
Lukemaan innostaminen on mielestämme kansallisen lukutaitostrategian tärkein tavoite. Innostus ja motivaatio linkittyvät keskeisesti lukutaidon kehittymiseen. Juuri innostamalla voimme muuttaa kulttuuria sellaiseksi, että lukeminen on jälleen iso ilmiö myös lasten ja nuorten keskuudessa.
Strategiassa korostetaan lukutaidon kehittymistä, sen mittaamista ja tutkimustiedon hyödyntämistä. Lukutaitotutkimusta tarvitaan, mutta olisi hyvä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota myös lukemisen asenteisiin, ja miten vähän lukevia ihmisiä voidaan innostaa lukemaan enemmän.
Mitkä ovat vaikuttavia keinoja vahvistaa lukuintoa ja -taitoa eri kohderyhmissä? Mitkä ovat juurisyitä siihen, että lukemisen määrä ja sitä kautta myös lukutaito ovat heikentyneet?
Jotta kansallisesta lukutaito-ohjelmasta tulee vaikuttava, on sen vastattava todellisiin tarpeisiin, jotka muuttuvat samalla, kun yhteiskunta muttuu. Siksi pitkäjäinteinen ja toistuva selvitystyö, joka pureutuu lukemiseen liitettäviin asenteisiin, olisi tärkeää.
Lisäksi tutkimuksissa olisi kiinnostavaa huomioida pohjoismaisen vertailevan tutkimuksen mahdollisuudet. Lasten ja nuorten säätiö on valmis lähtemään mukaan selvitystyöhön lasten ja nuorten lukuasenteiden kartoitukseen.
Rohkeasti uusia menetelmiä
Lukutaitostrategian myötä kartoitetaan lukutaitotyön kansalliset, alueelliset ja paikalliset toimijat ja sisällöt. Hyviä käytäntöjä pystytään levittämään uuden perustettavan lukutaidon edistämisen johtoyksikön avulla.
Lukutaitotyön toimintamalleissa on tärkeää kokeilla rohkeasti myös uusia menetelmiä. Lasten ja nuorten säätiön toiminnassa on huomattu, että varsinkin soveltavan taiteen menetelmät, kuten esimerkiksi sosiaalinen sirkus ja tanssi, tukevat sosiaalisten tavoitteiden lisäksi lukutaidon ja kielen kehittymistä.
Lukemaan innostaminen on mielestämme kansallisen lukutaitostrategian tärkein tavoite.
Positiivisia kokemuksia on saatu etenkin suomi toisena kielenä -opetuksessa ja maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksissa toteutetuista hankkeista. Lisäksi lasten ja nuorten osallistaminen menetelmien kehittämisessä on onnistumisen kannalta keskeistä. Monipuoliset lukemisen muodot tukevat oman lukijaidentiteetin muotoutumista ja kehittymistä.
Lukukampanjoilla on lukutaitostrategiassa erityinen painoarvo toimenpide-ehdotuksissa lukemisen innostamiseksi. Esimerkkinä monipuolisesta lukutaitokampanjasta on Read Hour, joka kohdentuu esisijaisesti lapsille ja nuorille. Kampanjassa haastetaan mukaan myös muu väestö mukaan lukemaan tunniksi YK:n kansainvälisenä lukutaitopäivänä. Kampanjoiden toistuvat viestit tavoittavat ja innostavat, kun niille varmistetaan pitkäjänteinen rahoitus.
Lukemisen muodot kehittyvät tulevaisuudessa
Lukutaitostrategiassa puhutaan monilukutaidosta. Monilukutaidon vahvuus on siinä, että jokainen pystyy tunnistamaan arjessa hetkiä, jolloin monilukutaitoa tarvitsee. Haasteena on käsitteen käyttäminen laajalle yleisölle, jolle ei ole itsestään selvää, mitä käsite sisältää.
On syytä pohtia, missä yhteyksissä monilukutaidon käsitettä käytetään ja milloin voidaan puhua saavutettavasti lukutaidon eri muodoista esimerkiksi tekstien ja tarinoiden käsitteiden kautta. Keskeistä on, että lukutaidon edistämistä tehdään monilukutaidon monipuolisia muotoja hyödyntäen. Myös lukutaidon visualisoinnissa on tärkeää nostaa esille muitakin symboleja kuin perinteinen painettu kirja.
Mitä ja missä muodossa lukeminen on tulevaisuudessa, on lasten ja nuorten käsissä. Kansallinen lukutaitostrategia 2030 on tärkeä lähtölaukaus, jolla voimme yhdessä rakentaa maailman lukutaitoisinta maata. Lukutaito on myös keskeinen tulevaisuususkoa vahvistava taito ja siksi myös Lasten ja nuorten säätiö on mukana tässä työssä.
Lasten ja nuorten säätiön toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti soveltavan taiteen menetelmiä lasten ja nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Nuoret kertovat omia tarinoitaan esimerkiksi raplyriikoiden, digitarinoiden, pelikehityksen, teatterin ja tanssin avulla. Lasten ja nuorten säätiön koordinoima Read Hour -kampanja haastaa jokaisen lukemaan YK:n kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8. syyskuuta.
”Read Hour -kampanjan tavoitteena on innostaa lapset ja nuoret lukemaan, juurruttaa lukemiselle hurraava juhlapäivä ja edistää yhteiskunnallista keskustelua lukemisesta. Kampanjan tulosten perusteella näyttää siltä, että onnistuimme mainiosti”, iloitsee Read Hourin tuottaja Heidi Enbacka.
Read Hour näkyi ja kuului laajasti katukuvassa, mediassa ja sosiaalisessa mediassa ja nosti esiin lukemisen monia muotoja.
Kampanjan yhteydessä järjestettiin ensimmäistä kertaa koululaisille suunnattu Read Hour Live -virtuaalilähetys. Sitä ilmoittautui etukäteen katsomaan 34 000 nuorta. Lähetyksessä käsiteltiin niin rapin kuin näyttelemisen yhteyttä lukemiseen ja mukana oli paljon nuorten tekemää ohjelmaa. Lähetys oli kaksikielinen ja se sai osallistuneilta opettajilta keskimääräiseksi arvosanaksi 8. Yli 80 prosenttia vastanneista opettajista osallistuisi oppilaidensa kanssa vastaavaan uudestaan.
”Järjestimme Read Hour Liven ensimmäistä kertaa ja olemme iloisia siitä, että lähetys löysi heti paikkansa osaksi yli 230 koulun koulupäivää ympäri Suomen. Opettajien palautteiden pohjalta nuoret olivat innostuneet lähetyksen ansiosta lukemisesta ja luokissa oli käyty analyyttisia keskusteluita”, Enbacka kertoo.
Yhteistä lukutuntia vietettiin ensimmäistä kertaa myös Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Virossa, Reykjavikissä ja Tokiossa.
”Tämä vuosi toimi meille pilottina kampanjan kansainvälistämiseen. Panostimme yhdessä yrityskumppaneidemme, kuten Moomin Charactersin, kanssa Ruotsin ja Iso-Britannian valloitukseen, ja onnistuimme yli odotusten”, Enbacka sanoo.
Ruotsissa Read Hourista kirjoitti 26 mediaa, esimerkiksi Aftonbladet ja Göteborgs-Posten. Lisäksi ruotsalaiset kirjastot, kustantamot ja yksityishenkilöt aktivoituivat erinomaisesti sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #ReadHour.
Iso-Britanniassa tunnetut julkkikset kuten kirjailijat Eoin Colfer ja Floella Benjamin sekä tubettaja Simon Savidge ja näyttelijä Jennifer Saunders kannustivat laajasti osallistumaan kampanjaan sosiaalisessa mediassa ja kirjakauppaketjut järjestivät lukuisia tempauksia.
”Ensi vuoden Read Hourin suunnittelu on jo kovassa vauhdissa. Tavoitteemme on innostaa entistä suurempi ja kansainvälisempi joukko lukemisen äärelle 8.9.2022”, Enbacka sanoo.
Read Hour 2021 numeroina
8 päivän kampanja
6 eri maata
kymmeniä tuhansia osallistuneita nuoria Suomessa
234 koulua mukana Read Hour Livessä
84 kirjastoa ympäri Suomen mukana kampanjassa
20 sosiaalisen median vaikuttajaa pro bonona
50 yritystä ja organisaatiota kumppaneina
Yli 3 000 julkaisua sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #ReadHour, ja niillä 16 miljoonaa potentiaalista näyttökertaa
43 perinteisen median uutista digikanavissa
2,5 miljoonaa katselukertaa mediakumppaneiden tarjoamilla mainospaikoilla
14 645 eri kävijää kampanjan verkkosivuilla.
Read Hourin taustalla on laaja kumppanijoukko. Pääyhteistyökumppaneina kampanjassa vuonna 2021 olivat Moomin Characters, WSOY, Svenska kulturfonden sekä Alfred Kordellinin säätiö.
Haluatko mukaan vuoden 2022 Read Hour -kampanjaan? Laita viestiä!
Opettajien ammattijärjestö OAJ:n kyselytutkimuksen (28.9.2021) mukaan yli puolet opettajista uupuu työssään niin, että harkitsee alan vaihtoa. Opettajat kokevat, että eivät voi keskittyä opiskelijoihinsa kunnolla. Opetuksen arki näyttäytyy entistä pirstaleisemmalta.
Ajatus hyvästä opettajuudesta on muuttumassa ja ajatusta tuntuu ohjaavan moniosaajan vaatimukset: opettajan pitää olla kehittäjä, toimia monipuolisesti erilaisissa yhteistyöverkostoissa, tehdä projekteja, luoda toimivia suhteita työnantajiin ja samalla toimia opiskelijoiden ohjaajana, kasvattajana, valmentajana, tukijana ja tsempparina.
Riittämättömyys tuntuu olevan kouluissa työyhteisön yhteinen tunne. Opettajat ovat monen alan osaajia, ja sitä he haluavatkin. Mukavuusalueelta poistuminen lisää osaamista, mutta jos löytää itsensä jatkuvasti oman osaamisensa ulkopuolelta, työ alkaa kääntyä tekijäänsä vastaan. Se, mistä ennen on saanut energiaa, alkaakin viedä voimia.
Moni opettaja haluaa ensisijaisesti tehdä perustyötään – opiskelijoiden opetusta ja ohjaamista. He haluavat nähdä opiskelijoiden onnistumisia, innostumisia ja löytää yhdessä vahvuuksia. Opettajan tärkein tehtävä on olla opiskelijalle läsnä ja luoda erilaisia oppimisen mahdollisuuksia. Välillä tarvitaan myös aikaa kysyä opiskelijalta mitä hänelle kuuluu, aikaa pysähtyä näkemään ja kuuntelemaan.
Riittämättömyys tuntuu olevan kouluissa työyhteisön yhteinen tunne.
Huoli tukea tarvitsevista opiskelijoista, varsinkin niistä, jotka eivät tule kouluun, on suuri. Entistä useamman opiskelijan puutteelliset taidot pärjätä elämän eri osa-alueilla haastavat myös koulua löytämään uusia tapoja vahvistaa näitä taitoja.
Tukea jaksamiseen luovista menetelmistä
Lasten ja nuorten säätiön Taidot elämään -toiminnan keskiössä ovat taidot, kuten itsetunto ja sosiaaliset taidot, joita harjoitellaan luovien ja toiminnallisten menetelmien avulla. Taidetoiminnassa nuoret ja opettajat kohtaavat toisensa uudessa ympäristössä uudesta näkökulmasta. Toiminta perustuu yhdessä tekemiseen ja innostavin, taidelähtöisin menetelmin oppimiseen. Muun muassa lyhytelokuva-, musiikki ja sirkustyöpajoissa nuoret käsittelevät omaa elämäänsä koskettavia teemoja tasavertaisina taiteentekijöinä.
Taiteellinen ja luova toiminta mahdollistaa opettajille ja opiskelijoille heittäytymisen yhteiseen tekemiseen ja samalla tarjoaa mahdollisuuden irrottautua arjesta. Taideprojekti lähentää opettajaa ja opiskelijoita ja antaa mahdollisuuden käsitellä erilaisia asioita rennommin ja aidommin. Yhteinen projekti mahdollistaa tasavertaisen tekemisen.
Luova toiminta tarjoaa monenlaisia osallistumisen tapoja ja auttaa oppilaita keskittymään yhteisen tekemisen ääreen.
Vapaaehtoisuus ja turvallisuus vahvistavat opiskelijoiden omatoimisuutta ja sitoutumista. On helpompi sitoutua sellaiseen, mitä on ollut itse suunnittelemassa. Yhteiset epäonnistumiset ja onnistumiset sitovat ryhmää yhteen. Ja kun opettaja pääsee lähemmäs opiskelijaa, uusia vahvuuksia löytyy usein niin opettajasta kuin opiskelijastakin.
Taidetoiminnalla on oiva mahdollisuus rauhoittaa koulun arkea ja auttaa tunnistamaan nuorten piileviä kykyjä. Sen avulla on mahdollisuus keskustella ryhmässä vaikeistakin asioista. Luova toiminta on myös hauskaa ja siksi motivoivaa. Se tarjoaa monenlaisia osallistumisen tapoja ja auttaa oppilaita keskittymään yhteisen tekemisen ääreen.
Taide voi tarjota myös opettajalle uudenlaisia, virkistäviä ja inspiroivia keinoja käsitellä erilaisia teemoja yhdessä nuorten kanssa.
Jatkuvaluontoinen taidetoiminta kouluissa voisi edesauttaa oppilaiden ja opettajan vuorovaikutusta ja antaa aikaa kiireettömään tutustumiseen.
Kolmannen sektorin ja oppilaitosten yhteistyössä on todettu, että taidelähtöinen toiminta vahvistaa yhteenkuuluvuutta oppilaitoksissa. Hanketyössä saatuja tuloksia tulisi vaalia ja juurruttaa koulun arkeen ilman, että toiminta on riippuvaista hankeyhteistyön aiheuttamasta byrokratiasta.
Kirjoittajat
Enna Angervuori, asiantuntija, Lasten ja nuorten säätiö
Pirjo Kannisto, erityisopettaja/Valma-koulutus Tredu, Tampereen seudun ammattiopisto
Anna-Liisa Parkkinen, asiantuntija, Lasten ja nuorten säätiö
Verkostoituminen. Monessa herää ensimmäisenä negatiivisia ajatuksia: onko kyseessä asia, johon yksilön on elämässään mahdollista vaikuttaa? Muodostuvatko verkostot perhepiirin, suvun tai asuinpaikan myötä? Verkostojen luominen tyhjästä voi tuntua haastavalta ja vaatia nuorelta harjoittelua ja luonteenlujuutta.
Aikaisimmillaan ja parhaimmillaan nuoren verkostot työelämään syntyvät taksvärkkipäivinä tai TET-harjoittelussa. Usein nämä ensimmäiset kokemukset työstä saadaan omien tai kavereiden vanhempien työpaikoilta. Jos perheen arkea varjostaa esimerkiksi vanhemman tai vanhempien työttömyys, näitä verkostoja ei välttämättä ole käytettävissä. Silloin nuoren täytyy jo varhain ponnistella ikätovereitaan enemmän ja rakentaa itse reittinsä kohti ensimmäisiä kokemuksia työelämästä.
Omaa verkostoa muodostaessa on hyvä muistaa, että kaikki ovat ihmisiä muiden joukossa. Kaikilla on unelmia ja toiveita. Iso ja tärkeä oppi on, että lähtökohtaisesti ihmiset haluavat auttaa, jos vain rohkaistuu kysymään apua.
Esimerkiksi pienen paikkakunnan ruokakaupan kauppias voi tuntua nuoresta kaukaiselta auktoriteetilta, johon on vaikeaa ottaa yhteyttä ja kysyä kesätyöpaikkaa. On hyvä tiedostaa, että kauppiaskin on aina jonkun vanhempi, lapsi, sisarus tai paikallisen jalkapallojoukkueen huoltaja – siis ihminen siinä missä kuka tahansa meistä.
Kuinka sitten tukea nuoren itsetuntoa niin, että tämä uskaltaisi kysyä kesätyöpaikkaa tai TET-paikkaa muualtakin kuin vanhempiensa työpaikalta? Aloittaa voi helposti siitä, että muistuttaa nuorta siitä, että hän riittää omana itsenään. Meillä jokaisella on vahvuuksia, joista voi ammentaa myös työelämässä ja sinne hakeutuessa.
Ajatus työnhausta soittamalla tai menemällä paikan päälle voi tuntua nuoresta vanhanaikaiselta. Jollekin tarkkaan muotoillun, asiallisen sähköpostiviestin kirjoittaminen on paljon mielekkäämpi vaihtoehto, eikä se ole merkki aikaansaamattomuudesta ja laiskuudesta. Yhä useammassa työpaikassa osataan myös arvostaa videohakemuksia.
Meillä jokaisella on vahvuuksia, joista voi ammentaa myös työelämässä ja sinne hakeutuessa.
Sekin on vahva viesti nuorelle, miten lähetettyyn hakemukseen reagoidaan – vai reagoidaanko ollenkaan. Seuraavan viestin lähettämiseen vaikuttaa paljon se, millainen kokemus edellisestä hakuprosessista jäi. Tässä käännämme katseemme työnantajiin: miten teillä reagoidaan nuorten hakemuksiin? Jätättekö vastaamatta vai annatteko ehkä tällä kertaa ilman paikkaa jääneelle nuorelle rakentavaa palautetta ja vinkkejä jatkoa ajatellen?
Verkostoituminen ei katso alaa. Se kuuluu toki olennaisesti etenkin tietotyöhön. Harvempi saattaa tulla ajatelleeksi, että esimerkiksi rakennusala on hyvin verkottunut ala. Rakennustyömaalla on monesti väkeä eri yrityksistä ja taidokas asentaja saa seuraavan työkeikan jo edellisen perusteella. Ei ole siis vain yhtä yritystä, vaan asiat hoidetaan erinäisten alihankkijoiden kautta, jotka myös suosittelevat toisiaan eteenpäin.
Tieto rakennusalan työkeikoista kulkee pitkälti puskaradioissa. Työtä riittää sille, joka on hyvä tyyppi ja tekee hyvää työtä. Ihmiset puhuvat keskenään ja pohtivat, kuka voisi sopia tehtävään: joku tietää hyvän tyypin, jolle soitetaan ja jota pyydetään töihin.
Jos verkostoituminen tai työn hakeminen jännittää, tee ajatusleikki. Mieti, mikä kaikki meitä yhdistää. Meistä jokainen käy kaupassa, ulkoilee, katsoo televisiota tai kuuntelee musiikkia. Kun ymmärtää vastapuolen tavallisuuden, on helpompi laittaa viestiä ja kutsua yhteiselle lounaalle tai vaikka lähettää se ensimmäinen työhakemus lähikauppaan.
Kuva: Read Hour Live -tapahtuman juontajat Christoffer Strandberg ja Leevi Lehtonen.
Palkinnon voittajan äänestivät koululaiset eri puolilta Suomea suoran Read Hour Live -lähetyksen aikana. Palkinto on tunnustus lukemaan innostamisesta ja osa vuosittaista Read Hour -lukutaitokampanjaa. Ääniä annettiin yhteensä 3 680, ja voittaja sai 24,4 % äänistä.
Menestyskirjoja tehneelle Mike Bäckille on 8.9.2021 myönnetty ensimmäinen Read Hour -palkinto. Palkinto on tunnustus teosta, joka on innostanut lapsia ja nuoria lukemaan viimeisen vuoden aikana.
Palkinnon saajaksi nuoret äänestivät Miklun. Toiseksi ja kolmanneksi eniten ääniä saivat Tim Sparvin lukupiiri (22,9 % äänistä) ja lukihäiriöstään avoimesti puhunut Robin Packalén (18,3 % äänistä).
“Suomessa tehdään valtavan hyvää työtä lasten ja nuorten lukutaidon eteen. Halusimme Read Hour -palkinnolla nostaa näitä tekijöitä valokeilaan”, sanoo Read Hourin tuottaja Heidi Enbacka.
Hiljattain tubettamisen Miklu-nimellä lopettanut, mutta edelleen yksi Suomen suosituin tubettaja on tehnyt useita menestyskirjoja, jotka ovat puhutelleet erityisesti nuorta kohderyhmää.
“Bäckin kirjoilla halutaan tavoittaa erityisesti sellaisia lukijoita, jotka eivät aiemmin ole helposti tarttuneet kirjaan. On hienoa, että nuoret äänestivät hänet voittoon”, Enbacka sanoo.
Read Hour -palkintoäänestys järjestettiin osana Read Hour Live -virtuaalitapahtumaa, jota ilmoittautui etukäteen katsomaan yli 32 000 nuorta yli 190 ala- ja yläkoulusta. Tapahtuman juonsivat somevaikuttaja ja tanssija Leevi Lehtonen ja näyttelijä Christoffer Strandberg. Vieraina lähetyksessä olivat näyttelijä Krista Kosonen, artisti Yeboyah ja kirjaillija Veera Ojola. Lisäksi ohjelmassa oli muun muassa nuorten tekemää ohjelmaa.
Ihminen tekee erikoisia asioita rakastuneena. Roleff Kråkströmille se tarkoitti 16-vuotiaana kirjoihin tarttumista. Sytykkeenä toimi silloisen tyttöystävän esimerkki.
“Olin urheilijapoika, joka ei siihen mennessä ollut lukenut yhtään mitään. Mutta halusin tehdä tyttöystävääni vaikutuksen, sillä hän luki ja kirjoitti itse paljon.”
Lukeminen ja innostus kirjoihin jäi päälle. Kråkström on viettänyt lähes koko työuransa kirjojen parissa. Kun rakkauden kirjoihin sytyttänyt tyttöystävä alkoi vuosia myöhemmin odottaa pariskunnalle lasta, Kråkströmin äiti ihmetteli painokkaasti, miksi hän myi yhä torilla kalaa. Äiti vinkkasi, että WSOY haki juuri tuolloin nuorempaa myyntineuvottelijaa ja pakotti hakemaan paikkaa.
“Ehdottomaksi järkytyksekseni sain paikan. Olen vielä tänäkin päivänä kiitollinen, että minut otettiin niin hyvin vastaan. Tuntui, että olin koko elämäni harjoitellut sitä paikkaa varten, kun olin lukenut niin paljon.”
Parikymppisestä lähtien Kråkström on siis jollain tapaa ollut tuomassa kirjoja ihmisten arkeen. Arkeen, jonka sittemmin valtasivat digitaaliset viestimet. Kråkström on huolissaan kielemme rapautumisesta, mutta ei syytä siitä yksin digitalisaatiota. Hän kertoo anekdootin ajalta, jolloin ensimmäiset CD-muotoiset äänikirjat lanseerattiin Suomeen.
“Monet, myös kirjailijat, olivat tuohduksissa, että äänikirjat pilaavat painetun kirjan. Koska kuunteleminen on eri asia kuin lukeminen, ja totta kai se onkin. Olin tuohon aikaan markkinointipomona vetämässä äänikirjojen markkinointia WSOY:llä ja sanotaanko, että puhelimeni soi”, Kråkström kertoo.
Vuonna 1996 Kråkström sai puhelun juuri Finlandia-palkinnon voittaneelta Irja Ranelta. Kråkström on yhä kiitollinen oivalluksesta, jonka tuo puhelu synnytti.
“Rane sanoi, että markkinoimme äänikirjoja ihan väärin. Keskustelimme siitä, kuinka yksin lukemisen traditio Suomessa on todella lyhyt. Sotien jälkeen vain harvoilla vaurailla perheillä oli kirjahylly. Silloin luettiin ääneen ja koettiin kirjoja yhdessä, koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Rane painotti, että kirjan lukeminen voi parhaimmillaan tai pahimmillaan olla niin vahva emotionaalinen kokemus, että se onkin parasta jakaa muiden kanssa.”
Äänikirjalla voi siis olla varsin terapeuttinen vaikutus, sillä siinä saa kuulla toisen ihmisen ääntä ja kokemus tuntuu jaetulta. Kråkström uskoo edelleen, että ideaalitapauksessa lukeminen olisi aina sosiaalinen kokemus.
Olin urheilijapoika, joka ei siihen mennessä ollut lukenut yhtään mitään
Miksi hän sitten on huolissaan kielemme rapautumisesta? Rapautuminen johtuu lukemisen vähenemisen lisäksi Kråkströmin mukaan siitä, että kirjoitamme ja luemme pikaviestejä kokonaisten lauseiden sijaan.
“Kun kieli rapautuu, yhteys omiin tunteisiin katoaa. Ja ilman tunteita ei voi olla empatiaa. Muuttuu mahdottomaksi kuvitella omia tai toisen ihmisen unelmia ja asettautua toisen asemaan”, Kråkström sanoo.
Kielen rapautuminen ja tunneyhteyden heikkeneminen ei ole dystopia, joka toteutuu yhdessä yössä. Siihen luisutaan pikkuhiljaa. Kråkströmin johtama Moomin Characters on tehnyt paljon yhteistyötä erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa, jotka ovat huomanneet saman: järjestöjen on esimerkiksi yhä vaikeampaa kerätä varoja yksityishenkilöiltä, sillä lahjoitusten tekemistä ei enää pidetä arvossa. Yksi syy siihen on Kråkströmin mukaan se, että kärsimme emootiovajeesta.
Tätä paikkaamaan Moomin Characters rakensi kansainvälisen ABC-ohjelman, joka kulkee Suomessa nimellä A:sta Ö:hön Muumien matkassa. Sen johtoajatuksena on, että ilmaistaksemme itseämme on meidän ensin opittava lukemaan ja kirjoittamaan. Ohjelmalla halutaan herättää mielenkiinto sekä rakkaus lukemista ja kirjoittamista kohtaan.
Kråkström painottaa, että ohjelma ei ole projekti, vaan aidosti monivuotinen panostus, jonka on tarkoitus paitsi lisätä lukemisen riemua, myös auttaa hyväntekeväisyysjärjestöjä. Lasten ja nuorten säätiön lisäksi ohjelmassa on mukana Unicef, SPR, Oxfam ja Pen International. Ohjelman kautta Moomin Characters tukee Read Houria, nyt jo kolmatta vuotta peräkkäin.
Vuonna 2021 Read Houria on viety maailmalle yhteistyössä Moomin Charactersin kanssa. Vastaanotto erityisesti Iso-Britanniassa ja Ruotsissa on ollut valtavan innostunut ja lämmin.
“Tunteet ja yhteisöllisyys on jotain, joka yhdistää maiden rajojen yli. Jo Toven töissä oli näkyvissä nämä teemat, joten meille on hyvin luontevaa jatkaa työtä ABC-ohjelman avulla. Uskon, että Read Hour voi olla se lukemisen sosiaalinen kokemus, jota maailma tällä hetkellä kaipaa.”
Linda Bondestamin Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevan työhuoneen seinät ovat täynnä kuvia ja pöydät kirjoja. Hänen mielestään kuvittaminen ja erityisesti hahmojen piirtäminen on maailman kivoin työ. Bondestam tekee usein eläimiä muistuttavia hahmoja, jotka symboloivat ihmisiä. Joskus kirjan julkaisun jälkeen hän on huomannut, kuinka hahmo muistuttaakin hänen naapuriaan.
Bondestam sanoo, että hyville kuvittajille on jatkuvasti kysyntää. Sellaiseksi tuleminen vaatii paljon piirtämistä ja sitä, että seuraa uteliaasti ympäröivää maailmaa.
“Kun istuu odottamassa jossain, mukana on hyvä olla kynä ja muistivihko. Olen luonut monta uutta hahmoa junamatkoilla”, Bondestam sanoo.
Kuva kertoo enemmän kuin sanat
Kuvittajan työskentely alkaa usein sillä, että saa kirjailijalta tekstin. Bondestamin mielestä hyvässä kuvakirjassa sanoja on vähän ja ne on tarkkaan harkittu. Sanat toimivat eräänlaisena käsikirjoituksena, jonka jälkeen asiat alkavat tapahtua kuvittajan mielessä.
Aluksi kuvittaja keskustelee kirjailijan kanssa ja tekee ehkä muutaman koekuvan hahmottaakseen värimaailmaa ja tyyliä. Tietyt asiat pitää yleensä nostaa mukaan kuvaan, koska ne mainitaan tekstissä, mutta kuvittajalle ihaninta on kertoa kuvin se, mitä ei ole kirjoitettu. Lopullisesta versiosta osa tekstistä saattaa jopa jäädä pois, jos olennainen tulee esiin jo kuvissa. Tarina on dynaamisempi, kun samat asiat eivät toistu liian usein.
”Kuvitan mieluiten teemoja, joihin suhtaudun intohimoisesti. Toisinaan kyse on hauskoista jutuista, mutta joskus myös ajankohtaisista yhteiskunnallisista teemoista kuten pakolaisuus ja ilmastokriisi. Kynä on minun kieleni”, Bondestam sanoo.
Kuvakirjat ovat hyvä tapa käsitellä vaikeita teemoja lasten kanssa, koska he usein pohtivat isoja kysymyksiä. Hän kehottaa siksi perheitä antamaan aikaa kuvakirjalle.
Esimerkiksi Bondestamin teos Elämäni pohjalla kertoo lajikadosta. Siinä pieni hahmo, yksinäinen aksolotli, yrittää pärjätä alati lämpenevässä ilmastossa. Myös aikuiset voivat käsitellä tunteitaan kuvakirjojen kautta.
“Kuvakirja on helppo ottaa mukaan kaikkialle ja sen ympärille voi luoda mukavan yhteisen hetken”, Bondestam toteaa.
Bondestamin kuvittamia ja kirjoittamia teoksia on julkaistu monessa maassa. Kuvituksen tekeminen eri maihin ja kulttuureihin ei poikkea tekstin kääntämisestä. Niin kääntäjän kuin kuvittajankin on otettava huomioon kulttuurinen konteksti ja estetiikka.
Bondestam nostaa esimerkiksi teoksensa Diktaattori, jonka hän kirjoitti ruotsalaisen lastenkirjailija Ulf Starkin kanssa.
”Serbialainen kustantamo pyysi muuttamaan Diktaattorin päähenkilön hatussa olevan tähden kukaksi, sillä tähti koettiin liian vahvana symbolina. Se oli kuitenkin pieni asia ja olen erittäin ylpeä, että poliittisesti latautunut lastenkirja on löytänyt lukijoita monessa maassa.”
Bondestamilla on monta rautaa tulessa, mutta seuraavaksi hän unelmoi mustavalkoisten kuvitusten työstämisestä. Tällä hetkellä hänellä on tekeillä animaatio kirjasta Silkkiapinan nauru. Bondestamista tuntuu maagiselta, kun kuvitetut kuvat saavat liikettä ja ääntä. Myös syksylle suunnitteilla olevia työmatkoja hän odottaa innolla.
“Matkoilla saan aina paljon inspiraatiota”, Bondestam sanoo innostuneesti.
Lue lisää:
Bondestamin kirja Elämäni pohjalla (ruotsiksi Mitt bottenliv) on mukana suomenruotsalaisessa piirrustus- ja kirjoituskilpailussa Snälla hjältar, jonka järjestävät yhteistyössä Svenska folkskolans vänner, Lasten ja nuorten säätiö, Förlaget M, Helsingin kaupungin Lukuinto Läsiver-projekti, Svenska modersmålslärarföreningen ja Moomin Characters.
Linda Bondestam osallistuu myös keskiviikkona 8.9. Finlandsinstitutet eli Suomen Tukholman-instituutin järjestämään suomalaisen lastenkirjallisuuden näyttelyn avajaisiin. Lisäksi hän lukee ääneen -kampanjan aikana Instagramissa.
Kolmatta kertaa järjestettävä Lasten ja nuorten säätiön Read Hour -kampanja ei tyydy tänä vuonna haastamaan vain suomalaisia lukemaan. Myös Iso-Britanniassa, Ruotsissa, Virossa ja Islannissa juhlitaan lukemista eri toimijoiden voimin.
”Kansainvälinen kiinnostus Read Houria kohtaan on yllättänyt meidät iloisesti. Toisaalta monet länsimaat ovat saman haasteen edessä: lapset ja nuoret lukevat yhä vähemmän ja entistä suurempi osa heistä on erityisessä vaarassa heikon lukutaitonsa vuoksi. Tähän haasteeseen Read Hour vastaa yhteisöllisellä tavalla, johon on helppo osallistua”, sanoo Lasten ja nuorten säätiön toiminnanjohtaja Olli Alanen.
Myös Suomessa Read Hour laajenee ja tavoittaa esimerkiksi nuoria enemmän kuin koskaan. Read Hour Live -virtuaalitapahtuma lähetetään YouTubessa 8.9. klo 10–11 ja sitä katsomaan kutsutaan kaikki yläkoulut ja alakoulujen ylimmät luokat.
Keskiviikkoon 25.8. mennessä yli 19 000 nuorta eri paikkakunnilta on ilmoittautunut seuraamaan lähetystä. Read Hour Livestä on kerrottu lisää tiedotteen lopussa.
Read Hour -kampanjan tavoitteena on innostaa erityisesti nuoret lukemaan, juurruttaa Suomeen lukemiselle hurraava juhlapäivä ja ylläpitää yhteiskunnallista keskustelua lukemisesta.
“Moomin Charactersilla uskomme siihen, että kieli ja tarinankerronta tekevät meistä ihmisinä erityisiä. Juuri kieli erottaa meidät luomakunnan muista lajeista. Kyky ilmaista pelkoja, unelmia, tulevaisuutta ja menneisyyttä on inhimillisyydelle keskeistä. Moomin Charactersin uusi monivuotinen ja kansainvälinen A:sta Ö:hön Muumien matkassa -hanke sytyttää lukemisen ja kirjoittamisen kipinää kaiken ikäisissä. Read Hour on tähän loistava yhteistyökumppani ja yhdessä haluamme viedä Read Hour -konseptin maailmalle”, sanoo Moomin Charactersin toimitusjohtaja Roleff Kråkström.
”Korona-aika on näyttänyt suomalaisten rakkauden kirjoihin ja lukemiseen. Read Hour yhdistää ja vie lukemisen riemun jatkossa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Näin meillä on todellinen koko kansan vientituote”, sanoo WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen.
Parhaiten Read Houria voi seurata kampanjaviikon 1.–8.9. ajan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #ReadHour. Kampanjaa suojelee kolmatta vuotta peräkkäin tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kampanjan pääyhteistyökumppanit vuonna 2021 ovat Moomin Characters ja WSOY.
Read Hour Live lyhyesti
Read Hour Live on virtuaalinen lukujuhla yläkouluille ja alakoulun ylimmille luokille ja se järjestetään osana Read Hour -lukutaitokampanjaa. Se lähetetään suorana YouTube-lähetyksenä 8.9. klo 10–11. Tapahtuman juontavat somevaikuttaja ja tanssija Leevi Lehtonen ja näyttelijä Christoffer Strandberg. Vieraina nähdään muun muassa Krista Kosonen, Yeboyah, Max Seeck ja MolyBros. Tapahtuman yleisö äänestää Read Hour -palkinnon saajan lähetyksen aikana.
Read Hour -palkinto on tunnustus teosta, joka on innostanut lapsia ja nuoria lukemaan viimeisen vuoden aikana. Palkinnon saajan valitsevat yläkouluikäiset nuoret äänestämällä. Äänestys tapahtuu kouluille suunnatun Read Hour Live -virtuaalitapahtuman yhteydessä 8.9. klo 10–11. Palkinnon saaja julkistetaan Read Hour Liven suorassa lähetyksessä.
Ruotsissa näkyy Read Hour -mainoksia mediassa 1.–8.9., Suomen Tukholman-instituutti järjestää lastenkirjanäyttelyn avajaiset ja Read Hour -tapahtuman 8.9., Malmön koulut ja päiväkodit juhlivat Read Houria ja kirjailijat ja somevaikuttajat innostavat ruotsalaisia mukaan sosiaalisessa mediassa. Kustantamo Bonnier Carlsen järjestää yhdessä SelmaStoriesin ja kirjailijoiden kanssa tempauksen 8.9. klo 18, jolloin kirjailijat lukevat ääneen teoksiaan omilla Instagram-tileillään.
Iso-Britanniassa Read Houria tukevat ja tempauksia järjestävät ainakin kirjakauppaketju Waterstones, kustantamot Macmillan Children’s Books ja Sort Of Books, hyväntekeväisyysjärjestöt Oxfam, World Book Day ja BookTrust sekä verkkosivusto Love Reading. Myös suuri määrä yksityisiä ketjuihin kuulumattomia kirjakauppoja osallistuu kampanjaan. Kampanjan puolesta sosiaalisessa mediassa puhuvat esimerkiksi brittijulkkikset näyttelijä Jennifer Saunders ja kirjailijat Cressida Cowell, Laura Dockrill ja Philip Ardagh. Iso-Britannian tapahtumia voi seurata sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #ReadHourUK.
Viron Tartossa sijaitseva Soome Instituut eli Suomen Viron-instituutti ja Tarton suomalainen koulu osallistuvat Read Houriin.
Islannin Reykjavikissa Norræna húsið eli Pohjolan talo järjestää yhteistyössä Moomin Charactersin kanssa 8.9. tempauksen, jossa Näkymätön lapsi -kirjaa luetaan viidellä eri kielellä: suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi ja islanniksi. Tempaus striimataan Pohjolan talon kanaviin.
”Virossa on hyvin vahva lukemisen kulttuuri. Uskon, että se jopa voimistui neuvostoaikana, kun kirjat olivat niin edullisia. Se oli sellaista kulttuuria, mitä tuettiin ja millä omaa kieltä pystyi ylläpitämään. Kirjailijat jopa ujuttivat kirjoihinsa erilaisia piiloviestejä, jotta virolaiset pystyivät lukemaan omaan kieleensä ja kansaansa liittyvistä asioista.
Virossa lukemisen perinne on hyvin vahva myös lapsilla. Virolainen koulusysteemi perustuu siihen, että lapset osaavat lukea ensimmäiselle luokalle mennessään. Ala-asteella luetaan neljästä viiteen lyhyttä kirjaa, mutta yläasteella luetaan jo kahdeksan kirjaa vuodessa.
Se on aika paljon verrattuna Suomeen. Riippuu paljon opettajasta, millaista kirjallisuutta luetaan, mutta kirjat vaihtelevat aina Robinson Crusoesta Tolkieniin. Lukiossa luetaan sitten jo Shakespearea ja Puškinia. Virossa todella aloitetaan erilaisten klassikoiden lukeminen nuorena.
Virossa myös kirjastot tekevät erilaisia lukutempauksia ja -haasteita. Lisäksi paikallinen koulu Tartossa järjestää kaunokirjallisuuden arvostelukilpailua, jossa oppilaat kilpailevat siitä, kuka tekee parhaimman arvostelun.
Suomen Viron-instituutti on monessa mukana. Teemme yhteistyötä suomen kielen opettajien kanssa ja järjestämme kouluissa esimerkiksi työpajoja. Meillä instituutissa on myös hybridimuodossa oleva lukupiiri ja lapsille järjestämme lukudiplomiohjelmaa. Instituutissa teemme lisäksi paljon kirja-arvontoja ja tietovisoja, joissa esittelemme suomalaista kirjallisuutta.
Kirjallisuus eri muodoissaan on kulkenut mukanani pitkään. Syyskuussa julkaisen oman ensimmäisen runokokoelmani nimeltä Tarton sarjarakastaja. Kokoelma on rakkaudenosoitus Tartolle, joka on vanha, eläväinen ja boheemi kulttuurikaupunki. Tartto on lämminhenkinen paikka, jossa erityisesti kulttuuriväki tuntee toisensa ja lavarunous kukoistaa. Lavalta saatu kokemus ja yleisön innostava palaute rohkaisivat minua kirjoittamaan oman kokoelman.
Kirjallisuus ei ole kuitenkaan aina kiinnostanut. Erityisesti lukiossa tarvitsin eräänlaista itsetutkiskelua ja mietin, kuka olen suhteessa tähän maailmaan. Hyvän ystäväni kautta tutustuin venäläisiin klassikoihin ja ne kolahtivat. Siitä siirryin taas saksalaiseen ja ranskalaiseen kirjallisuuteen. Suomalaiseen nykykirjallisuuteen tutustuin kunnolla vasta kirjallisuuden opinnoissani.
Tampereen yliopistosta valmistuttuani olen tehnyt paljon erilaisia töitä kulttuurihistorian tutkimisesta kääntämiseen. Viroon päädyin sattuman kautta osallistuttuani 1990-luvun lopulla Tampereen yliopistossa suomalais-virolaiseen kirjallisuusseminaariin.
Lopulta päädyin vaihto-opiskelijaksi Tarton yliopistoon, jossa minun oli selviydyttävä viroksi kaikista aineista. Myöhemmin virolainen ystäväni näki Suomen Viron-instituutin työpaikkailmoituksen ja sillä tiellä olen. Olen siis tehnyt yhteistyötä instituutin kanssa jo vuosia, mutta nykyisessä työssäni ohjelmakoordinaattorina aloitin elokuussa 2020. Yhtäjaksoisesti olen ollut Tartossa nyt 15 vuotta.”
Tätä lukuhetkeä en unohda:
“Ikimuistoisia hetkiä ovat sellaiset, kun tajuaa, ettei ole yksin omien ajatustensa kanssa vaan samoja ongelmia ja haasteita on mietitty jo satoja vuosia. Kaunokirjallisuus on suuri lohduttaja vaikeina ja epävarmoina aikoina. Kirjallisuudesta on moneksi – se toimii viihteenä ja terapiana sekä lisää tietämystämme maailmasta. Monia tunteita ja kokemuksia on mahdollista elää kirjallisuuden kautta ilman, että riskeeraa itse mitään.”
Heidin vinkit Read Houriin:
”Lucia Berlinin (1936–2004) novellit, joita on viime aikoina käännetty paljon, ovat säkenöiviä. Siivoojan käsikirja on moderni klassikko, jossa tapahtuu aivan valtavista koko ajan. Berlinin tekstit ovat samaan aikaan tragikoomisia – jopa hurjia – mutta myös hirveän lohdullisia.”
